Vuosisata suhdetoimintaa (2012) alan historiakirja
Tiedottajan professio kehittyi ammattikunnaksi Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry nimesi vuonna 2010 työryhmän, jolle annettiin tehtäväksi koota katsaus suomalaisen suhdetoiminnan kehitykseen. Vuosisata suhdetoimintaa – yhteisöviestinnän historia (Otava 2012) piirtää laajan kaaren 1930-luvun sotapropagandasta 1990-luvun taloustiedottamisen kautta aina sosiaalisen median aikakauteen asti. Kirjan luvuista löytyy seikkaperäinen tarina viestinnän ja PR:n historiaan Suomessa. Tutustu tällä sivulla kirjaan teemoittain.
Viestintä ammattina
Miten viestintä voi olla ammatti?
Viestinnän opiskelijat joutuvat monasti kertomaan kiinnostuneille sukulaisilleen, mitä oikeastaan opiskelevat. Syykin on selvä: viestintä on käsitteenä hämärä ja laaja. Mitä viestintää viestintäjohtaja oikein johtaa?
Osion on kirjoittanut valtiotieteiden tohtori ja kauppatieteiden lisensiaatti Leif Åberg.
Alan järjestäytyminen
Sotapropagandasta se alkoi
Sodilla on ollut merkityksensä viestinnän tekijöiden järjestäytymisen varhaisessa historiassa niin suomessa kuin muissakin Euroopan maissa. Myös alan voimakas naisistuminen sekin on kansainvälinen ilmiö. Tässä kirjan osuudessa kuvataan ennen kaikkea suomen suurimman viestinnän ammattilaisten liiton ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n historiaa. Historia on kunniakas, sillä ProCom on vanhin PR-alan liitto Euroopassa. Mitkä olivat tiedotusmiesten syntyyn johtaneet syyt, miksi 1970-luvulla hajautunut järjestökenttä yhdistyi sekä millaisia olivat alan järjestökentän värikkäät vaiheet? Ja keitä olivat keskeiset vaikuttajahahmot?
Osion ovat kirjoittaneet ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja (2005–) Elina Melgin ja YTM Minna-Liisa Nurmilaakso.
Julkishallinnon viestintä
Julkishallinto avoimuuden asialla
Valtio ulkoisti pitkään tiedottamisensa STT :lle ja Ylelle. Hallinnon oma tiedotus sai tukevan jalansijan vasta 1970-luvun lopulla. Tiedottajat joutuivat taistelemaan asemansa ja tiedonsaantinsa puolesta. Jotkut katsoivat saaneensa mandaattinsa suoraan kansalta. Suopeuden hankkiminen oli pannassa ainakin paperilla. Kriisiviestinnän valtio oppi vasta kantapään kautta. Kun viestinnän mahdollisuudet lopulta tajuttiin, viestintävastaavat joutuivat lujille.
Osion on kirjoittanut Katariina Kivistö.
Sisäinen viestintä
Henkilöstölehdet ja yhteisöjen sisäisen viestinnän kehittyminen
Sotien aika 1940-luvulla antoi merkittävän kehityssysäyksen myös yhteisöjen sisäiselle viestinnälle, jota oli jo toki monissa yrityksissä harjoitettu aiemminkin. Yrityksiin oli muodostunut tarve pitää talouden rullat pyörimässä vaikeinakin aikoina ja luoda yhteishenkeä useilla paikkakunnilla työskentelevän väen kesken. Alkuun viestinnän sisältö ja keinot riippuivat täysin työnantajan tahdosta kunnes henkilökunnan oikeutta työpaikkaansa koskeviin tietoihin alettiin säädellä ensin työmarkkinajärjestöjen keskinäisin sopimuksin ja sittemmin lainsäädäntöteitse.
Osion on kirjoittanut Pentti Paulasto.
Suhdetoiminta ja mediasuhteet
Suhdetoiminnan lieveilmiöistä yhteydenpitoon
Public Relations -käsitteelle eli PR:lle keksittiin jo 1940-luvulla hieno suomennos: suhdetoiminta. Toimintaa, joka luo suhteita! Sana tuli laajemmin käyttöön 1950- ja 1960-luvuilla. Valitettavasti sanaa tarkoittaneen toiminnan maine meni myös noina vuosikymmeninä, koska koko PR-toiminta oli osittain ymmärretty väärin. Tavoitteet olivat selkeät mutta keinot usein kyseenalaisia. Missä ammattitaitoa ja ymmärrystä ei ollut, siellä otettiin käyttöön helpot keinot. Tiedolla vaikuttamisen asemasta pyrittiin vaikuttamaan sinunkaupoin, lounain ja lahjoin.
Osion on kirjoittanut M.Sc (PR and Mass Communication) Anssi Siukosaari.
Markkinointiviestintä
Kangerrellen kohti integroitua markkinointiviestintää
Edesmennyt mainostoimisto McCannin toimitusjohtaja Rolf ”Bimi” Wegmüller tokaisi 1980-luvun alussa jotenkin tähän tapaan: ”Kyllä Helsingin Sanomiin – jopa sen etusivullekin – pääsee lähes kuka tahansa tietoineen, kunhan vain maksaa ilmoitustilan hinnan.” Hän puhui tuolloin Suomen Markkinointiliiton järjestämässä Ideapäivässä teemasta, miten ylittää uutiskynnys. Hänen sanomansa oli: jollei yrityksellä ole erityistä uutista mutta kuitenkin kerrottavaa asiakkaille ja muillekin, kannattaa käyttää mainonnan keinoja.
Osion on kirjoittanut viestinnän, markkinoinnin ja yritystoiminnan erityisosaaja Pirjo von Hertzen.
Talousviestintä
Tiedottamisesta talousviestinnäksi
Talousviestinnästä tai pikemminkin -tiedottamisesta voidaan alkaa puhua 1960–1970-luvun vaihteesta. Lehdet ryhtyivät kehittämään taloussivujaan ja yritykset viestintäänsä. Sekä taloustoimittajat että tiedottajat hankkivat lisäkoulutusta. Avoimuuden vaatimus kasvoi. Talousasioihin erikoistuneita tiedottajia yrityksiin tuli 1980-luvun loppupuolelta lähtien. 1990-luvulla taloustiedottamista ohjasi sijoittajaviestinnän kehitys, josta mallia ottivat muutkin kuin pörssiyhtiöt.
Osion on kirjoittanut talousviestinnän asiantuntija Sirkka-Liisa Roine.
Yhteiskuntavastuu ja kriisiviestintä
Kuohuntaa, kriisejä ja yhteiskuntavastuuta
Juuri itsenäistyneen Suomen teollisuus oli henkitoreissaan ensimmäisen maailmansodan ja oman sisällissotamme jäljiltä. Erityisesti vientiteollisuus oli menettänyt tuottoisat Venäjän markkinansa. Tehtaiden omistajien oli pakko kääntää katseensa länteen.
Osion on kirjoittanut lehdistöneuvos Pekka Kivelä.
Kansainvälinen viestintä
Kenttänä koko maailma
Niihin aikoihin kun paavi Gregorius XV perusti ”Vatikaanin PR-toimiston”, Congregatio de propaganda fiden, olivat ratsu, rattaat ja purjelaivat ainoat viestinvälityksen apuvälineet. Maiden ja mantereiden välistä yhteydenpitoa kyllä oli, mutta dialogi oli viiveistä: sanoman kuljettamiseen kului viikkoja ja kuukausia. 1800-luvun teollinen vallankumous ja sitä välittömästi seurannut viestinnän vallankumous mullistivat maiden ja maanosien välisen yhteydenpidon. Globalisaation ensimmäinen aalto koettiin jo 1800-luvulla.
Osion on kirjoittanut tietokirjailija ja Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnän emeritusprofessori Jaakko Lehtonen.
Tekstin pääkuva: Lehtikuva, oikeudet ostettu painettua kirjaa varten.