Tämän blogin piti olla innostava ja optimistinen kirjoitus siitä, miten viestinnän ammattilainen voi edistää vastuullista viestintäkulttuuria. Vain joitakin päiviä ensimmäisen raakileen kirjoittamisen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, eikä alkuperäinen teksti enää tuntunut istuvan keskusteluilmastoon. Mitä enemmän aihetta päässäni pyörittelin, sitä vahvemmin koin, että vastuullinen viestintäkulttuuri on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Meistä jokainen voi sitä edistää.

Mitä on vastuullinen viestintäkulttuuri ja miten sitä edistetään erityisesti aikana, jolloin ihmiset kokevat valtavasti pelkoa ja huolta?

Minulle kaiken viestinnän lähtökohta on luottamuksen rakentaminen ja vuorovaikutuksen vahvistaminen. Luottamus ja sitoutuminen ovat se vaikuttavuus, johon viestinnällä tähdätään. Yrityksille luottamuksen rakentaminen tarkoittaa pitkäjänteistä, systemaattista ja avointa viestintää, ja nämä periaatteet punnitaan erityisesti vaikeissa tilanteissa. Luottamusta rakennetaan kaikissa kohtaamisissa kaiken aikaa. Se on helppoa menettää hetkessä, vaikeaa ja vaativaa palauttaa.

Kaiken luottamuksen ytimessä on se tapa, jolla toisiamme kohtaamme: kunnioittaen ja kuunnellen. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta aina voi keskustella rakentavasti, kysyä ja oppia. Erityisesti etäaikana ja digitaalisissa kohtaamisissa on helppoa ymmärtää toisiamme väärin, ja siksi organisaatioissa tarvitaan jatkuvaa työtä johtamisviestinnän tueksi ja kehittämiseksi. Yrityksen arvojen vastaiseen epäasialliseen ja epäkunnioittavaan toimintaan pitää puuttua heti.

Jokaisen vastuu

Vastuullista tapaa viestiä ei voi ulkoistaa vain johdolle tai esihenkilöille, vaan jokaisella on merkitystä. Jokainen voi miettiä, mitä itse tuo tilaan. Tuotko mukanasi tukea, iloa, kannustusta ja ratkaisuja vai jäätkö junnaamaan epäkohtiin ja siihen, mitä joku muu voisi tehdä toisin? Vastuullista tapaa keskustella voi käydä yksilötasolla, yrityksissä ja yhteisöissä sekä yhteiskunnassa.

Poliittisilla johtajilla ja kaikilla päättäjillä sekä medialla on merkittävä rooli siinä, millaiseksi keskustelukulttuurimme yhteiskunnan tasolla rakentuu. Laitammeko asiat ja mielipiteet aina vastakkain vai etsimmekö niiden välille siltaa? Kun ilma on sakeana erilaista tietoa ja disinformaatiota, tarvitsemme enemmän asiantuntijoita käymään taustoittavaa ja rauhoittavaa keskustelua. Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola ja Sinikukka Saari sekä monet Puolustusvoimien edustajat ovat erinomaisia esimerkkejä asiantuntijoista, joiden toivoisi jaksavan kirkastaa ja suhteuttaa asioita meille uutisten kuluttajille.

Mitä tuomme mukanamme tilaan

Yrityksissä johdolla ja kaikilla esihenkilöillä on suuri vastuu huolehtia siitä, että jokainen työyhteisön jäsen ymmärtää, mikä on sallittua ja mihin kannustetaan. Johdetaanko yrityskulttuuria sellaiseksi, että uskalletaan olla eri meiltä – tai jotain mieltä ylipäätään. Miten erilaisuuteen suhtaudutaan, ja voiko jokainen olla oma itsensä? Onko meillä hyvä tehdä töitä yhdessä ja saada aikaan asioita kohti yhteisiä tavoitteita? Syvennetäänkö siiloja vai madalletaanko aitoja toimintojen välillä? Nostetaanko epäonnistumisia tikun nokkaan vai etsimmekö virheistä opittavaa?

Yksilötasolla pätevät samat asiat: mitä minä tuon tilaan. Minulle vastuullinen viestintäkulttuuri on ehdottomasti ja joka päivä tavoittelemisen arvoinen. Virheitä sattuu meille kaikille, ja vaatii nöyryyttä ja hoksottimia ottaa itsestään opiksi. Aina ei ole helppoa olla rakentava; itse asiassa se on joskus tosi vaikeaa.

Meillä viestinnän ammattilaisilla on merkittävä rooli vastuullisen viestintäkulttuurin rakentamisessa. Me autamme luomaan merkityksiä, toivoa ja ratkaisuja – tai ainakin tekemään ne näkyviksi.

Ohjenuorana vastuulliselle viestintäkulttuurille voi pitää valmentavan johtamisen avoimia kysymyksiä ja ajatusta ”kysy oppiaksesi, kuuntele ymmärtääksesi”. Joka tapauksessa kohtaamme toisemme aina yksilöinä, ihmisinä ihmiselle.

P.S. Meillä ProComissa on tavoitteena rakentaa maailman vastuullisinta viestintäkulttuuria. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta ei mahdoton. Kun mietin, kuinka moni meistä viestintäammattilaisista tekee työtään vastuullisen viestintäkulttuurin eteen eri yhteisöissä, vaikutuksemme kädenjälki ainakin Suomessa ulottuu todella laajalle. Me viestijät olemme onnistuneet tuomaan viestinnän strategiseksi kumppaniksi yrityksen päätöksenteon ytimeen ja viimeistään koronapandemian myötä valtakunnan johtamisen tueksi ja jatkeeksi – näkyväksi ja vaikuttavaksi tekemiseksi. Olen varma, että onnistumme tässäkin tavoitteissa. Ei ehkä heti huomenna, mutta vuosien saatossa pitkäjänteisellä työllä voimme viedä viestintäkulttuuria vastuullisempaan suuntaan yrityksissä, yhteisöissä, yhteiskunnassa ja yksilöinä pienin askelin yksi kohtaaminen kerrallaan.