Olkiluodon ydinvoimalassa joulukuun alussa 2020 tapahtunut häiriö tuottaa väistämättä tunnemielikuvia vakavimmista onnettomuuksista Tshernobylistä ja Fukushimasta. Kulttuuriset kertomukset näistä onnettomuuksista elävät mielissä vahvoina ja pitkään, ja vaikuttavat siihen, miten ydinvoimalan häiriötilanteesta kertovat viestit koetaan. Siksi ydinvoimaloiden ja viranomaisten säteilyonnettomuuksiin varautumisessa on myös harjoiteltu kriisiviestintää.

Suomessa ydinvoimalla tuotetaan noin neljännes valtakunnan sähköstä. Siksi ydinvoima ja sitä ylläpitävät ja valvovat instituutiot ovat keskeinen osa yhteiskunnan infrastruktuuria. Heti koronakriisin alkuvaiheessa viime keväänä hallitus määritteli Säteilyturvakeskuksen (STUK) hallinnonalallaan kriittiseksi toimijaksi. STUKin ja sen kansainvälisen yhteistyöorganisaation IAEA:n keskeinen tehtävä on koronaolosuhteissakin huolehtia ydinvoimaloiden ja ydinaseiden lainmukaisesta turvallisuudesta ja valvonnasta. STUKin tavoitteena Suomessa on ”ihmisten, yhteiskunnan, ympäristön ja tulevien sukupolvien suojelu säteilyn haitallisilta vaikutuksilta.” Ydinenergialakia tiukennetaan juuri eduskunnassa. Ydinvoimalaitoksilla, tässä tapauksessa Teollisuuden Voima Oyj:llä (TVO) on päävastuu laitoksen turvallisuudesta ja viestinnästä. Valvova viranomainen eli STUK antaa puolestaan lausuntoja ja suosituksia, joiden pohjalta muut viranomaiset voivat säteilyvaaratilanteessa toimia.

Me Helsingin yliopiston viestinnän tutkijat olemme olleet vuodesta 2013 sekä Loviisan että Olkiluodon ydinvoimaloiden lakisääteisissä pelastustoiminnan harjoituksissa. Tänä päivänä yhteiskunnalliset kriisit tapahtuvat varsin hallitsemattomassa mediaympäristössä. Kriisitilanteessa reaaliaikaisuus, tiedonkulun äärimmäinen nopeus ja tavallisten ihmisten tiedontarve korostuvat, minkä vuoksi sekä oikea että virheellinen informaatio kiertävät kiivaasti digitaalisilla media-alustoilla. Siksi olemme tuottaneet viranomaisten keskinäisen harjoittelun oheen simuloidun mediaympäristön, jossa voidaan harjoitella myös viestintää.

Kriisiharjoituksissa sadat viestinnän opiskelijat ovat simuloineet toimittajia ja huolestuneita kansalaisia suojattuun verkkoon rakentamillamme digitaalisen viestinnän alustoilla, joilla myös viranomaiset ja voimalaitosten edustajat ovat voineet harjoitella kriisin johtamista julkisuudessa. Päivän mittaisissa harjoituksissa kymmenet viranomaistahot ovat tuottaneet tiedotteita, antaneet haastatteluja, järjestäneet tiedotustilaisuuksia, tehneet videoklippejä ja tuottaneet somepostauksia, osa oikea-aikaisesti, osa ennakoivasti ja osa auttamattoman myöhässä.

Viestintää täytyy harjoitella

Keskeinen johtopäätös näistä harjoituksista on, että kriisijohtaminen julkisuudessa vaatii jatkuvaa ja konkreettista viestinnän harjoittelua. Siitä syntyy myös tunnekokemus selviämisestä. STUK on ollut aktiivinen ja saanut monet muutkin viranomaiset harjoittelemaan viestintää. STUKin lisäksi myös pelastuslaitokset, poliisi ja voimalaitokset ovat harjoituksissa ottaneet sosiaalisen median ja viestinnän strategiseksi harjoituksen kohteeksi, osa ei harjoittele lainkaan viestintää. Osa meistä tutkijoista on toiminut harjoituksissa kriisiviestinnän arvioijina paikan päällä STUKin johtoryhmässä, mediahuoneissa ja tietenkin virtuaalisilla tiedonkulun ja median alustoilla, joita analysoimme myös jälkikäteen.

Tällaisen laajan harjoituksen piti toteutua myös nyt joulukuussa 2020. Koronatilanne kuitenkin supisti harjoitusta merkittävästi, sillä eri tahojen valmius- ja viestintäyksiköt eivät voineet ottaa tartuntariskiä kokoontumalla ahtaisiin tilannehuoneisiin. Kriisiviestinnän osuus jäi harjoituksesta pois. Sitten tapahtui se, jota Suomessa ei ole ennen ydinvoimaloissa käynyt: vakava häiriötilanne. Pandemian vuoksi riskitilanne kaksinkertaistui ydinvoimalaitoksen häiriöllä, jonka selvittäminen ja hallitseminen eivät onnistu etätyönä. Vaarana oli johdon sekä valmius- ja huoltohenkilöiden koronatartunnat ja sitä kautta uhka yhteiskunnan kriittiselle infralle. Häiriön syyt saatiin ratkaisua ja voimalaitos sai käynnistysluvan STUKilta oltuaan viisi päivää seisokissa.

Jaettua ymmärrystä ja selkeitä toimintasuosituksia

Arvioinneissa ja tutkimuksissa olemme käyttäneet kriisi- ja riskiviestinnän tutkijoiden IDEA-mallia (Sellnow ym. 2017). Mallin painopiste on vastaanottajalähtöisessä kriisiviestinnässä, jossa kriisitilanteen viestintä (distribution) suunnitellaan ja toteutetaan huomioiden, miten vastaanottaja ymmärtää (internalization), arvioi ja reagoi mahdolliseen uhkaan. Viestinnän tehtävänä on antaa vastaanottajalle tilannetta selittävä (explanation) tulkintakehys ja toimintamalli (action), jotta jokainen voi selvitä omin avuin riskitilanteessa. Vastaanottajan huomioivassa kommunikaatiossa viestijöiden (johto, viestinnän asiantuntijat, esihenkilöt jne.) tehtävänä on kuroa umpeen tietämättömyydestä ja peloista johtuvaa erilaista ja mahdollisesti virheellistä tilannekuvaa ja vääriä tunnemielikuvia.

Yhteisen tilanneymmärrys vaatii metatietoa, missä ajantasaista tietoa jaetaan työntekijöille ja missä kansalaisille. Viesteissä tulee myös selittää kriisistä aiheutuvia syy-seuraussuhteita esimerkkien avulla ja antaa selkeitä toimintasuosituksia. Joulukuun tilanteessa STUK esimerkiksi tiedotti “Joditablettia ei pidä ottaa, eikä sisälle suojautumista tarvita. Säteilytilanne laitoksen ympäristössä on normaali.” Tämä tieto annettiin vasta 4,5 tuntia häiriön havaitsemisesta, kun oli saatu laitokselta varmuus, että säteilyä ei pääse rakennuksen ulkopuolelle. Ensitiedotteessa, joka lähetettiin kaksi tuntia häiriön alkamisesta, kyllä kerrottiin, että ”laitokselta ei ole päässyt säteilyä ympäristöön”. Mutta ymmärtävätkö kansalaiset, mitä tässä ympäristöllä tarkoitetaan? Sosiaalisessa mediassa tiedot ja huhut lähtivät kiertämään heti ensimmäisen tviitin jälkeen. Negatiivisia tunnemielikuvia vahvistaa aina epätietoisuus.

Olkiluodon joulukuinen häiriö oli kuin harjoituksistamme. Tieto ei kulkenut, tiedotteet ja tviitit lähtivät kriisiviestintäohjeisiin nähden aivan liian myöhään sekä STUKista että erityisesti Olkiluodon ydinvoimalasta vastaavan Teollisuuden Voiman puolelta. Voimalaitosten viestintä on myös harjoituksissa ollut hyvin persoonatonta. Kriisitilanteessa ydinvoima näyttää olevan ydintekniikkaan erikoistuneille asiantuntijoille, johtajille ja viestintäväelle vain tekninen fakta, ei tunnepohjainen asia. Säteilyvaaran ja korona-pandemian viestinnässä on hyvin paljon analogiaa: näkymätön vaarallinen aine, joka saastuttaa sekä ihmiset että ympäristön. Siksi viestintä tällaisissa kriiseissä painottuu faktojen ohella johtajien julkiseen toimintaan: kykyyn sanoittaa tietoa erilaisille vastaanottajille sekä herättää olemuksellaan luottamusta.

Viestintä luo tunteita ja turvallisuutta

Millaisen tunnemielikuvan ydinvoiman turvallisuudesta Olkiluodon häiriötilanteen viestintä kaikkineen loi? Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja STUKin tiedotustilaisuuteen farkuissa ja kukkapaidassa saapunut STUKin pääjohtaja Petteri Tiippana antoi rennon kuvan, mutta oliko se asiantuntijaorganisaation kriisijohtamisen kannalta uskottavaa? TVO:n toimitusjohtaja Jarmo Tanhua oli tiedotustilaisuudessa äänessä etänä, eikä kasvoja edes näytetty. Voimme myös kysyä, puhuttiinko tiedotustilaisuudessa ymmärrettävää kieltä siitä, mitä laitoksella tapahtui ja miksi. STM:n kansliapäällikkö, jo koronakriisin johtamisesta tuttu kasvo, Kirsi Varhila totesi, että ”Tilanne oli kyllä vakava. Siinä kohtaa kaikki muut palikat putosivat käsistä.”

Väitämme, että viestintä ja median rooli kriisitilanteessa on aina strategista. Tieto ja tunne kietoutuvat kriisitilanteessa yhteen. Viestinnän ammattilaisilta pitää yhteiskunnan kannalta kriittisillä aloilla vaatia viestintätaitojen lisäksi vahvaa alan substanssiosaamista. Tässä tapauksessa se tarkoittaa kykyä kirjoittaa ja julkaista asiatiedote häiriötilanteesta 15-30 minuutissa. Samalla johdon välitön ja luottamusta herättävä läsnäolo mediassa on olennaista tällaisessa kriisiviestinnässä. Media asettuu aina osaksi viranomaisen kenttätyötä, johdon päätöksentekoa ja turvallisuusviestintää. Tunnemielikuvat ratkaisevat luottamussuhteen. Tällä kertaa Teollisuuden Voima Olkiluodossa ja STUKin viestintä saivat pienen särön luottamukseensa.

Salli Hakala, VTT, yliopistonlehtori, kriisiviestinnän tutkija, Helsingin yliopisto

Minttu Tikka, VTT, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

Salla-Maaria Laaksonen, VTT, viestinnän ja organisaatioiden tutkija, Helsingin yliopisto

Maarit Pedak, VTT, KTM, viestinnän asiantuntija