Lobbaus on näkemysten tuomista päätöksentekijöiden tietoisuuteen. Se on itsessään olennainen osa päätöksenteon valmistelua ja sitä on tehty niin kauan, kun yhteisistä asioista on jossain kollektiivissa päätetty. Lobbauksen tarkoituksena on tuoda esille näkökulmia ja vaikutusketjuja, jotka lisäävät valmistelijoiden ja poliitikkojen ymmärrystä päätettävästä asiasta.

Eri intressiryhmien lobbaus avartaa myös julkista keskustelua. Usein lobbaus näyttää asian monen kirjon ja sen, miten julkinen keskustelu asian ympärillä tulee lainehtimaan. Se tuo esiin päätettävän asian eri näkökulmat, myös ääripäät. Päätöksentekohan on aina viime kädessä ristikkäisten näkemysten yhteensovittamista.

Hyvä lobbari on rehellinen, asiansa faktoilla argumentoiva ja tiivis viesteissään. Hän erottaa isot ja pienet asiat, näkee oman asiansa yhteiskunnallisen merkityksen eikä katsele asiaa vain omasta näkökulmastaan. Hän osaa tarkastella päätettävää monelta kantilta, myös kriittiseltä. Hän hallitsee faktat, pistää itsensä likoon ja jättää persoonallisen muistijäljen.

Avoimuudella pärjää

Lobbauksen eettisyys on Suomessa kovassa kurssissa. Tai kääntäen: olet nopeasti entinen lobbari, kun kerran käytät päätöksentekijän luottamusta väärin. Suomalaisille on erityisen tärkeää, että tieto perustuu faktoihin ja täsmälliseen yhteiskunnalliseen analyysiin.

Yhteiskuntasuhteissa pärjää vain avoimuudella. Lobbaajat Suomessa eivät ole mitään mystisiä, hämyisiä hahmoja vaan ympäristöjärjestöjä, työmarkkinajärjestöjä, yrityksiä, teollisuuden edunvalvojia, naisjärjestöjä ja lastensuojelujärjestöjä.

Olet nopeasti entinen lobbari, kun kerran käytät päätöksentekijän luottamusta väärin.

Hyvä poliitikko tai virkamies varmistaa myös omaehtoisesti päätöksiä tehdessään tai niitä valmistellessaan, että on käsiteltävästä asiasta monipuolisesti informoitu. Hyvä päättäjä osaa asettaa saamansa tiedon oikeaan kontekstiin ja suodattaa siitä oman valmistelun tai päätöksenteon kannalta oleelliset asiat sekä arvioida informaatiota omista arvolähtökohdistaan.

Yhteiskunnallista neuvonantoa, vaikuttajaviestintää vai lobbaamista?

Olen lobbareiden neuvonantaja, vaikuttajaviestinnän konsultti. Olen neuvonut erilaisia organisaatiota heidän yhteiskuntasuhteissaan ja edunvalvonnassaan kohta viisi vuotta. Määrittelen oman työni johdon konsultoinniksi vaativissa yhteiskuntasuhteissa.

Ennen avustin ministereitä, nyt avustan asiakkaitani. Kompetenssini kulkee korvieni välissä työnantajasta riippumatta, kuten niin monessa asiantuntijatyössä tänä päivänä. Tärkeintä on sisäistää asiakkaan yhteiskunnalliset tavoitteet, yhdistää niihin kohderyhmäymmärrys ja löytää oikeat keinot tavoitteiden saavuttamiseksi.

Uskon, että kaikki asiakkaani tunnistavat itsensä tästä kuvauksesta. Heistä iso osa toimii jollain säännellyllä toimialalla, mutta hyvin paljon on myös kansalaisjärjestöjä ja enenevissä määrin ”lobbausorganisaatioita” eli etujärjestöjä, jotka haluavat sparrata omaa ajatteluaan toisen ammattilaisen kanssa.

Suomeen on rantautumassa myös amerikkalaistyyppinen, ulkoistettu lobbaus

Viestinnän ja vaikuttajaviestinnän toimiala on kehittynyt viimeisten vuosien aikana merkittävästi. Se on paitsi kasvanut myös muuttunut. Kaikilla itseään kunnioittavilla viestintätoimistoilla on nykyään vaikuttajaviestinnän tiimi, mutta palveluissa on eroja.

Näyttäisi siltä, että osa toimistoista tarjoaa asiakkailleen myös amerikkalaistyyppistä ulkoistettua lobbaamista, jossa asiakas voi ostaa konsultin tekemään lobbaamisen puolestaan. Suomestakin siis löytyy konsultteja, jotka edustavat asiakasta suhteessa päätöksentekijöihin. Tämä on ollut jo pitkään tavanomainen toimintamalli erityisesti Washingtonissa.

Minusta tällainen malli ei sovi pieneen maahan, jossa päätöksenteko on avointa ja kynnys päättäjän pakeille matala. Neuvon aina asiakkaitani toimimaan omassa asiassaan itse enkä lobbaa heidän puolestaan. Omilla argumenteilla ja persoonallisella otteella syntyy paitsi paremmat tulokset, myös kaikkien ajattelua avartavia uusia yhteyksiä.