Huomenna perjantaina julkaistaan Viestinnän eettisen neuvottelukunnan laatimat omaan aikaamme päivitetyt Viestinnän eettiset ohjeet. Viestintäjärjestöjen yhteinen elin VEN ottaa käsiteltäväkseen jäsenten sille osoittamia viestinnän etiikkaa käsitteleviä asioita. Tässä olisi tuore pähkinä purtavaksi.

Viestinnän eettisten sääntöjen mukaan viestijän tulee ”tuoda selkeästi esiin työnantajansa tai toimeksiantajansa osuuden sitä koskevan viestin tai julkaisun sisältöön”. Lisäksi lausutaan, että viestinnän tulee tuoda ”avoimesti esiin olennaiset omat sidonnaisuutensa ja intressinsä”.

Erityisen haastava kenttä tässä suhteessa on sosiaalinen media: Twitter, Facebook, Linkedin ja Instagram. Jos tykkään, jaan tai kommentoin asiakastani koskevaa twiittiä, postausta tai kuvaa, pitääkö minun samalla ilmaista olevani asiakassuhteessa kyseiseen firmaan?

Asia on aika selvä sellaisille viestijöille, jotka ovat yhden yrityksen tai yhteisön palveluksessa. Hänen voidaan olettaa edustavansa työnantajaansa lähes kaikissa julkisissa tilanteissa. Heidän Twitter-tilinsä esittelyssä useimmiten myös käy ilmi, missä he ovat töissä.

Tilanne muuttuu haastavaksi meidän viestintäkonsulttien kanssa. Esimerkiksi minulla itselläni on puolen tusinaa ”omaa” asiakasta ja toistakymmentä asiakasyhteisöä, joita konsultoin tai valmennan satunnaisemmin. Pitääkö minun pitää näppini irti niitä koskevista sisällöistä vai lisätä profiiliini lista asiakkaistani?

Itse olen tulkinnut eettistä sääntöä väljästi silloin, kun kyseessä on positiivinen uutinen. Olen huoletta – oikein tai väärin – jakanut Nordean ja Suomen Pankin ekonomistien analyysejä, Tekesin pääjohtajan twiittejä ja Alma Median julkaiseman Kauppalehden juttuja. Mainitsematta erikseen, että ne ovat asiakkaitani.

Entä jos twiittien sävy muuttuu asiakkaan kilpailijaa arvostelevaksi?

Elokuun lopussa huomioni kiinnittyi tunnetun viestintäkonsultin twiittiin, jossa hän otti vahvasti kantaa kahden yrityksen väliseen kiistaan, jossa Yritys X haluaa lisätä omistustaan Yrityksestä Y, jonka toimiva johto puolestaan vastustaa pyrkimystä. Konsultti asettui selvästi jälkimmäisen yrityksen puolelle.

Yksi twiitti olisi mennyt ”huolestuneen kansalaisen” piikkiin ja jäänyt mielestä. Mutta twiitit jatkuivat ja muuttuivat isompaa yritystä aggressiivisesti kritisoivaksi:

• ”Yritys X kaivaa verta nenästään. Maine meni.”
• ”Yritys X kyykyttää Yritys Y:tä. Vihamielinen nurkanvaltaus on tahraista. Maine ei taida olla Yritys X:lle niin tärkeää.”
• ”Vihamielinen valtaus on riski valtaajalle. Mitäköhän Yritys X:n suuromistajat oikein kelaavat? On siinä maineriski.”

Sanon suoraan, että minusta ei ole tässä asiassa tuomariksi, sillä Yritys X on asiakkaani. Mutta itse en olisi valmis ottamaan omaan konsultinmaineeseeni riskiä, että ampuisin puskista asiakkaani kilpailijaa. Ja toivon totisesti, että tulkintani yllä kuvatusta twiittailusta menee metsään.