Minna Arve on kokoomuksen puoluesihteeri ja kokenut kunnallispoliitikko Turusta. Puolueen vaalikampanjan vetämisen lisäksi hän on itse ehdolla eduskuntaan Varsinais-Suomen vaalipiiristä. Koulutukseltaan Arve on kauppatieteiden maisteri ja sairaanhoitaja. Poliittiseen viestintäkulttuuriin hän toivoo enemmän keskustelua ja vähemmän kaiken vastustusta. Perinteistä printtilehteä hän lukee mielellään, mutta käytännössä uutisseuranta tapahtuu kännykällä.

Minna Arve, miksi pyrit eduskuntaan?

Haluan tehdä työtä avoimemman ja paremman yhteiskunnan puolesta. Haluan puoluesihteerinä laittaa itseni 100-prosenttisesti peliin vaalityössä. Siksi lähdin myös henkilökohtaisesti ehdokkaaksi.

Millaisia asioita haluat erityisesti edistää, jos sinut valitaan?

Suomeen tarvitaan lisää työpaikkoja. Toisaalta myös työelämän laatua on kehitettävä. Esimerkiksi perheen ja työn tulisi olla nykyistä helpommin yhteen sovitettavissa ja yli 50-vuotiaiden asemaa työmarkkinoilla on parannettava. Edellä mainitut ovat myös koko puolueen teemoja.

Henkilökohtaisessa kampanjassani korostan erityisesti valinnanvapauden merkitystä. Minulle on tärkeää, että ihmiset voivat valita itse juuri heille sopivat palvelut, olipa kyse päiväkodista tai vaikkapa lääkäristä.

Miten arvioisit poliittista viestintäkulttuuria Suomessa? Miten sitä tulisi kehittää?

Poliittisessa keskustelussa on liian tyypillistä tyrmätä uudet ideat, sen sijaan että etsisimme yhdessä keskustelun kautta ratkaisuja.

Toisaalta esimerkiksi Twitter on myönteisessä mielessä lisännyt politiikan kommentointia ja vuorovaikutusta.

Vaikka Twitter on vieläkin suhteellisen harvalukuisen käyttäjäkunnan väline, siellä esiin nousevat aiheet leviävät myös laajempaan keskusteluun.

Keitä poliitikkoja arvostat viestijöinä?

Mielestäni poliitikot ovat lähtökohtaisesti hyvä viestijöitä. Onhan oman viestin läpisaaminen valituksi tulemisen edellytys. En halua nostaa ketään yksittäistä poliitikkoa erityiseksi esikuvaksi.

Miten suhtaudut vaikuttajaviestintään – tai lobbaukseen? Onko se osa demokratiaa?

Pidän vaikuttajaviestintää yhtenä viestinnän lajina. Se on hyvä tapa erilaisille toimijoille välittää tietoa päättäjille. Olisi outoa, jos uskoisimme päättäjien tietävän kaikesta kaiken ilman ulkopuolista informaatiota. Lobbaamisesta puhuttaessa on myös hyvä muistaa, että usein tällaisen toiminnan takana on kansalaisjärjestöjä – ei vaikkapa vain suuryrityksiä.

Kuinka tärkeää poliitikolle on, että hänellä on vahva henkilöbrändi? Mikä on oman brändisi ydintä?

Kyllähän poliitikolle on ensisijaisen tärkeää, millaisen mielikuvan hän onnistuu itsestään antamaan. Olen ollut mukana Turun kunnallispolitiikassa ja uskon, että siellä minut tunnetaan luotettavana, aikaansaavana ja asioita uudistavana. Valtakunnallisesti en toki ole samalla tavalla tunnettu.

Millaisia viestintäkanavia käytät vaalikampanjassasi?

Puoluesihteerinä mietin toki paljon koko puoleen kampanjaa ja käyttämämme viestintäpaletti on laaja ulottuen printistä sosiaaliseen mediaan. Myös oma äänestäjäkuntani on niin monen ikäistä, että mainostan monin eri keinoin. Pelkkä sosiaalinen mediakin voi riittää ehdokkaalle, jonka äänestäjät ovat pääosin nuoria.

Mikä on sinulle median kuluttajana kaikkein mieluisin viestintäkanava?

Kännykkä on ehdottomasti tärkein väline median seuraamiseen. Tabletti on hyvä kakkonen. Printin seuraamiselle on kokonaisuutena vähemmän sijaa, vaikka pidänkin perinteisestä sanomalehdestä formaattina. Ne aamut vain ovat harvassa, jolloin ehdin lukea sanomalehden rauhassa kahvipöydässä. Onneksi lehtien sähköiset versiot ovat kehittyneet paljon.

Mikä on pahin viestinnällinen mokasi?

Viestintään kuuluvat myös väärinymmärrykset ja lipsahdukset. Niiltä ei kukaan voi välttyä. Yksittäisen mokan sijaan sanoisin työn opettaneen, että viestinnässä tietoa ei voi koskaan antaa liikaa tai liian usein. Puhuttiinpa sisäisestä tai ulkoisesta viestinnästä, niin palautetta tulee helposti liian vähäisestä ja puutteellisesta tiedonjakamisesta. Tähän pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota.