Kaikki hallinnonalat ovat kautta aikain harjoittaneet mielipiteenmuokkausta. Hyvä niin, muuten mikään asia ei etenisi. Viestintä on aina tavoitteellista työtä ja tavoite voi olla myös yhteinen hyvä.

Yhteiskunnallisen keskustelun SuomiAreena on pyörähtänyt jälleen käyntiin. Ensimmäisenä päivänä tarjolla oli puolustusministeriön keskustelu siitä, minkälaisen puolustuksen tarvitsemme tulevaisuudessa. Puolustusministerin lisäksi keskustelijat edustivat puolustusministeriötä ja maanpuolustuskorkeakoulua. Odottiko joku monipuolista, objektiivista ja vivahteikasta debattia? Vuosi toisensa jälkeen eri viranomaiset, ministeriöt ja hallinnonalat harjoittavat vastaavaa, ihmisten edessä keskenään keskustelemista, eikä siinä ole kenenkään mielestä mitään ihmeellistä.

Tuuleen huutaminen on turhaa

Äläkkä sen sijaan nousi, kun Puolustusvoimat kirjoitti viestintäohjeeseensa hankintoihin liittyvän strategisen tavoitteen: ”kansalaiset ja päättäjät eivät kyseenalaista hävittäjä- ja taistelulaivahankintoja, vaikka taloustilanne on vaikea.” ”Puolustusvoimat on yrittänyt vaikuttaa poliitikkojen ja kansalaisten mielipiteisiin hävittäjähankinnoista”, otsikoi Helsingin Sanomat juhannuksen alla (20.6.) ja kysyi ” Saako viranomainen missään tilanteessa lobata omaa asiaansa?”.

Jutun tahaton koomisuus jäi juhannuksen jalkoihin, mutta teemaan voi hyvin palata nyt kesäisen lobbausriehan yhteydessä. Todetaan ensinnäkin, että lobbaaminen tarkoittaa minulle, kuten viestijöille yleisemminkin, vaikuttamista viestimällä. Yleensä päättäjät ja viranomaiset ovat lobbauksen kohteena, mutta nyt puhutaan siitä, sallitaanko vaikuttamistyö myös heille.

Viestintä ilman tavoitetta on tuuleen huutelua – ajan ja resurssien hukkaa. Emme varmaankaan halua, että yhteisiä varoja käytetään sellaiseen. Millainen viestinnällinen tavoite viranomaiselle voidaan sitten sallia?

Kehitystyökin edellyttää lobbausta

Olisiko esimerkiksi veroasioiden hoitaminen nykyisin niin helppoa, ellei verottaja olisi voinut muokata kansalaisten mielipidettä esitäytettyjen veroilmoitusten ja sähköisen asioinnin kannalle? Maahanmuuttovirastoa on runsaasti kiitelty avoimesta ja maltillisesta viestinnästä silloin, kun turvapaikanhakijoita tuli kerralla paljon. Virasto näki oletettavasti yhdeksi tavoitteekseen rauhoittaa yleistä ilmapiiriä eli lobata yhteiskuntarauhan puolesta.

Siitähän lobbauksessa on kyse, että esitetään erilaisia näkökantoja, joiden pohjalta päätöksiä tehdään.

Kansanterveydellinen lobbaus on ihan oma asiansa: viimeksi terveysviranomaiset vakuuttivat kuorossa, että suomalaisten terveys romahtaa, jos vahvemmat alkoholit tulevat ruokakauppoihin. Vaikka kansa ei rynnännytkään kauppoihin tärvelemään terveyttään, niin ainakin meitä varoitettiin. Siitähän lobbauksessa on kyse, että esitetään erilaisia näkökantoja, joiden pohjalta päätöksiä tehdään. Tärkeää on kuitenkin läpinäkyvyys, argumenttien ja tavoitteiden avoimuus. Uhkakuvien ja pilvilinnojen skaalaa ei tarvitse perusteluissa käyttää.

Miksi Puolustusvoimia koskenut uutinen kalskahti korvaani koomiselta? Siksi, että kautta aikojen kaikki hallinnonalat ovat julkisesti poteneet milloin resurssipulaa, milloin arvostuspulaa. Ulostuloilla on pyritty vaikuttamaan omiin toimintaedellytyksiin. En minä kansalaisena tiedä mitä maan puolustamiseksi tarvitaan, sitä varten meillä on ammattilaisia ja heidän tehtävänsä on vakuuttaa minut. On älyllisesti epärehellistä kieltää viranomaisten viestinnältä tavoitteellisuus. Etenkin kun vuosi toisensa jälkeen kuuntelemme SuomiAreenan lavoilta taitavaa lobbausta, mutta emme ole ymmärtävinämme, mistä on oikeasti kysymys.