Yksi viime kesäkuun ProCom-päivän teemoista oli vaikuttajaviestintä eli lobbaus. Minulla oli ilo päästä johdattelemaan aiheeseen yhdessä päivän moderaattorin Jussi-Pekka Rantasen kanssa ja keskustelemaan teemasta paneelissa kansanedustaja Fatim Diarran ja Finanssialan viestintäjohtaja Tuomo Yli-Huttulan kanssa.

Lobbaus on teemana ajankohtainen paitsi uuden hallituksen ohjelman ja sen toteuttamisen vuoksi, mutta myös lobbauksen uusien pelisääntöjen vuoksi. Vajaan puolen vuoden kuluttua aloittaa toimintansa Valtiontalouden tarkastusviraston yhteydessä toimiva Avoimuusrekisteri, jonne ministeriöihin ja eduskuntaan lobbausta tekevien tahojen tulee rekisteröityä.

Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä vaikuttajaviestintään on kaivattu jo vuosia. ProCom perusti jo vuonna 2014 oman lobbarirekisterin, johon jäsenemme saattoivat ilmoittautua ja kertoa sidoksistaan. Vapaaehtoisuuteen perustuva rekisteri ei kuitenkaan ollut kattava eikä antanut läheskään riittävää kuvaa vaikuttajaviestinnän laajuudesta ja sisällöstä.

Hyvä edunvalvontatapa luo pelisäännöt lobbaukselle

Lobbaamisella on terminä edelleen vähän negatiivinen kaiku. Se johtuu historian painolastista – siitä, että poliitikkoihin on pyritty takavuosina vaikuttamaan epäeettisin tavoin. Pahimmillaan vaikuttaminen on ollut kyseenalaista vaalirahoitusta ja yleisemminkin sitä on tehty julkisuudelta piilossa.

Lobbaukselle tarvitaan nyt selvät pelisäännöt, ja niitä Avoimuusrekisterin neuvottelukunta on lähtenyt laatimaan. ”Hyvän edunvalvontatavan” esimerkkejä löytyy maailmalta, mutta oppia voidaan ottaa myös lähempää.

Keväällä lanseeratut viestinnän eettiset ohjeet antavat myös lobbaukselle hyvän pohjan. Viestinnän eettisen neuvottelukunnan laatimien sääntöjen mukaan viestinnän tulee perustua avoimuuteen, rehellisyyteen, luotettavuuteen ja arvostukseen.

”Käsittämättömän paljon surkeaa lobbaamista”

Poliittiset päättäjät eivät voi tietää ja osata kaikkea. Siksi päätöksenteon tueksi tarvitaan ulkopuolista osaamista, jota löytyy järjestöistä, yrityksistä ja yhteisöistä.

Me tarvitsemme kuitenkin aiempaa parempaa lobbaamista. Fatim Diarra sanoi ProCom-päivän puheenvuorossaan, että Suomessa on käsittämättömän paljon surkeaa lobbaamista. Kansanedustajana ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana hän on tavannut lukemattomia lobbareita. Puolet tapaamisista on ollut lobbarin kiukuttelua siitä, että ”kaikki on paskaa ja kansanedustajat eivät osaa mitään”.

Tiedon jakaminen parantaa lobbaamista

Ei ole sinänsä ihme, että lobbareita on moneen lähtöön. Vaikuttajaviestintää ei opeteta missään, vaan suurin osa sitä tekevistä on itseoppineita. Ja valtaosa ei tee sitä päätyökseen, vaan satunnaisesti, osana muuta työnkuvaa.

Parhaat lähtökohdat saada lobbausosaamista on sellaisilla organisaatioilla, joilla on varaa ostaa viestintätoimistojen palveluita ja koulutusta. Se asettaa yhteisöt kuitenkin eriarvoiseen asemaan, kuten viime vuonna ilmestyneessä ”Viestintätoimistojen valta” -kirjassa (Ylönen, Mannevuo & Kari, 2022) kuvattiin.

Tähän puutteeseen ProCom vastaa lokakuussa järjestettävällä Vaikuttajaviestinnän intensiivikurssilla, jossa lobbarit, konsultit, poliitikot, toimittajat ja tutkijat jakavat kokemuksiaan ja oppejaan. Tavoitteenamme on jakaa ”hiljaista tietoa”, jota alan ammattilaisille on kertynyt ja näin parantaa lobbausosaamista.

Hyvässä vaikuttajaviestinnässä lobbari toimittaa päättäjälle hyvää ja ajankohtaista tietoa, joka kirittää poliitikkoja, tuottaa heille uusia ajatuksia ja auttaa heitä tekemään työnsä paremmin.

Näillä eväillä lobbaus ei ole enää kirosana, vaan tärkeä osa demokratiaa.

Tule oppimaan onnistuneesta – ja epäonnistuneesta – lobbauksesta, päätöksen teon prosesseista ja lobbauksen sääntelystä Suomessa. Osallistu Vaikuttajaviestinnän intensiivikurssille 5.-6.10. ja saat käytännön vinkkejä vaikuttajastrategian laatimiseen. Tutustu koulutukseen ja ilmoittaudu >