Etsin tätä kirjoitusta varten esimerkkejä tunneälykkäästä ja toisaalta tunneälyttömästä viestinnästä. Se ei vienyt tässä historiallisessa maailmantilanteessa kauaa. Yritin haastatteluita kuunnellessani ja lukiessani pysytellä neutraalina tarkkailijana. Tunteet kuitenkin ottivat minusta vallan, niin kuin usein meille huomaamattamme käy.

Lukiessani Hanna Vesalan haastattelua Sanna Marinin kanssa en kyennyt estämään liikutustani. Katsoessani Angela Merkelin historiallista puhetta saksalaisille silmäkulmani kostuivat taas. Samalla tunsin yhteyttä ja kunnioitusta. Kun taas katsoessani mitä vain Donald Trumpin puheenvuoroa, tunsin hämmennystä ja epäuskoa. Yhdestä videosta jopa vihaa.

Erikoiset ajat – yksilölliset reaktiot

Olimmepa lähtökohtaisesti sinut tunteiden kohtaamisen ja käsittelyn kanssa tai emme, elämme juuri nyt haastavia aikoja. Kuolema on paljon lähempänä kuin yleensä – halusimme tai emme. Se on pelottavaa ja johtaa monenlaisiin reaktioihin. Jotkut välttelevät, vähättelevät tai turruttavat pelkoaan. Toiset eivät muuta pysty tekemään kuin ajattelemaan sitä. Pelko käärii kylmät sormensa sydämen ympärille eikä hellitä, vaikka kuinka toivoisi, että ei pelottaisi. Välttely voi tarkoittaa hurjia siivous-, urheilu- tai työspurtteja.

Pahimmillaan oman hankalan ja käsittelemättömän tunteen kohtaamattomuus kohdistuu toiseen huutona tai aggressiona. Vähättely voi tarkoittaa uhopuhetta: ei se koske minua! Mutta mitä tahansa teemmekin tunteita välttääksemme, niin ne ovat totta.

Tunteilla on viesti. Ne kaipaavat kovasti huomiotamme. Tiesithän, että tunne itsessään ei voi sinua satuttaa? Kun taas sen kohtaaminen voi helpottaa.

Tunteita tutkittaessa on huomattu, että tunteiden käsittelyssä on kaksi tapaa, joilla menee niin sanotusti pieleen: tunteen sivuun työntäminen tai yletön siinä vellominen. Ehkä tunnistat ihmisiä omalta työpaikaltasi, joille on kauhistus kohdata suuri tunne toisessa ihmisessä. Tai sellaisia, jotka jaksavat puhua loputtomasti turhautumisestaan johonkin asiaan. Nämä molemmat ihmiset syövät omaa ja muiden energiaa piittaamattomuudellaan ja kyvyttömyydellään työskennellä tunteidensa kanssa. Takaan, että molemmilla ihmisillä on huono olla itsensä kanssa. Jokainen saattaa sortua joskus tunteiden sivuuttamiseen tai niissä vellomiseen, se on inhimillistä. Tärkeää olisi opetella käyttämään aikaa pysähtymiseen ja miettiä, miltä oikeasti tuntuu ja miksi. Tämä on tunnetyön pohja.

Kohtaa viestijänä työntekijät aidosti

Miksi tämä kaikki on niin tärkeää viestijöille? Siksi, että viranomaisten puheet eivät korvaa organisaatiotasolla tehtävää viestintää. Työntekijät ovat ajatuksineen, tunteineen ja työtehtävineen yksin kotona tai terveytensä uhalla töissä. Tunteet huomioonottava viestintä omalle työyhteisölle ei ole koskaan yhtä tärkeää kuin poikkeusoloissa. Juuri nyt, kun työntekijöitä pelottaa, olo on epävarma ja oma työyhteisö tuntuu kaukaiselta, on tärkeä rakentaa yhteisöllisyyttä, ei jättää henkilöstöä oman onnensa nojaan tai pistää firman sisäistä eetteriä täyteen ohjeita ja varoituksia.

Nyt on mahdollisuus luoda jopa syvempää yhteyttä työyhteisön sisällä kuin tavallisessa arjessa. Mutta miten se tehdään tunneälykkäästi?

Katsotaanpa hetki miten eri maiden johtajien viestintä kosketti minua. Toimittaja kuvasi Sanna Marinin murtuneen kesken haastattelun kyyneliin. Marin kertoo kokevansa huolta perheistä, joihin rajaustoimet vaikuttavat erityisen negatiivisesti. Olen vaikuttunut pääministerimme herkkyydestä ja rohkeudesta. Siitä, että Marin sanoo kantavansa vastuunsa näistä tiukoista, mutta tarpeellisista päätöksistä ja samalla tuntevansa huolta niiden seurauksista erityisesti lapsille. Inhimillistä.

Angela Merkelin viestissä on paljon empatiaa. Erityisesti kolahti kohta, jossa hän sanoo, että luvut vakavasti sairaista eivät ole vain tilastollisia numeroita, vaan jonkun isä tai isoisä, äiti tai isoäiti, kumppani – ihminen. Näiden valtionpäämiesten viestinnässä on lämpöä, huolta ja aitoutta, joka kumpuaa heidän todellisista tunteistaan. Kun taas Donald Trumpin viestit koostuvat pääosin muiden syyttelystä tai itsensä korostamisesta. Hän siis korostaa ja puolustelee itseään ja tekojaan nyt, kun ihmiskunta on haavoittuvaisimmillaan. Mielestäni se kertoo kaiken tarvittavan tämän johtajan tunneälystä – tai siis sen puutteesta.

Tunneälykäs viestintä on kykyä asettua aidosti kohderyhmän asemaan ja tunnetilaan. Tämä ei ole mahdollista, jos viestijä ei ensin kohtaa omia tunteitaan.

Juttelen paljon HR-johtajien kanssa ja usealla heistä on tällä hetkellä suuri tarve rakentaa siltoja etänä työskentelevään henkilöstöönsä. On suuri huoli: Kuinka kaikki voivat? Pystyvätkö he keskittymään työhön? Entä kun tämä kaikki on ohi – olemmeko vielä vahva ja yhtenäinen organisaatio? Läheisyyttä luovan viestinnän tarve juuri nyt on suuri.

Miten voimme varmistaa, että työpaikoilla johto viestii tunneälykkäästi kuten Angela ja Sanna, ei itsekeskeisesti tai vähätellen kuten Donald? Miten saada sydäntä viestintään kylmäkiskoiselle asialinjalle, joka ei kohtaa tai vastaa henkilöstön vallitsevaan tunnetilaan?

Vastaus on, että mikäli viestivä johto ei ole itse huomioinut tunteitaan, eivät he voi myöskään harjoittaa tunneälykästä viestintää. Siksi tärkeintä on uskaltaa rohkeasti kohdata kaikki tunteet, joita tilanne itsessä herättää. Vasta sen jälkeen on mahdollista todella asettua henkilöstön asemaan. Silloin on myös valmis kuulemaan, miltä heistä oikeasti tuntuu ja mitä he tarvitsevat juuri nyt.

Omien tunteiden kohtaamista voi harjoitella vaikka heti. Myös tunneälykästä viestintää oppii treenaamalla. Nyt jos koskaan on viestinnällä natsoja, oikeus ja vaade viestiä ja auttaa omaa organisaatiotaan viestimään aidosti ja sydämellä. Henkilöstö on sen arvoinen.

Lisää blogin aiheesta voit lukea:

Sanna Fäldt, Nauti työstäsi! Naisen voimakirja työelämään

Päivi Niemi, Hyvää mieltä ja tunnetaitoja