Kerrataanpa tyypillisiä yritysvastuun ja sen raportoinnin kehitysvaiheita suomalaisissa yhtiöissä. Asioiden kulku saattoi mennä näin: Joskus 2000-luvun alussa yhtiön viestinnässä saatiin ahaa-elämys. Todettiin, että kun jo kerromme jotain henkilöstöasioista, ympäristönsuojelusta ja hyväntekeväisyyskampanjoista, meillä on lähestulkoon valmis yhteiskuntavastuuraportti käsissämme.

Sitten saimme yhtiöihin yritysvastuun asiantuntijoita, eikä aihe ollut enää pelkästään viestinnän heiniä. Maaginen kirjainyhdistelmä GRI ilmestyi raportoijien kieleen, ja siellä se on pysynyt uskollisesti näihin päiviin saakka.

Toisaalla yhtiössä tehtiin tilinpäätöstä ja toimintakertomusta, ja johdon edustajat tapasivat sijoittajia. Kuulimme, etteivät sijoittajat kysy mitään yritysvastuusta ja että he haluavat vain liiketoiminnan kehitystä kuvaavia taloudellisia tietoja.

Jossakin vaiheessa myös sijoittajat kiinnostuivat vastuullisuusasioista ja alkoivat liittyä YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden allekirjoittajien joukkoon. Alkoivatko he seurata yhtiöiden vastuullisuustietoja? Ryhtyivätkö sijoituskohteet tuottamaan niitä omistajiensa tarpeita ajatellen? Joidenkin toimijoiden aktivoitumisen lisäksi ei oikein mitään.

Viestintä- ja yritysvastuuihmiset kirjoittivat edelleen yritysvastuuraportteja, johto tapasi sijoittajia eivätkä sijoittajat edelleenkään kysyneet vastuullisuudesta. Tilanteesta puhuttiin jonkin verran, mutta - hieman kärjistäen - yritysvastuun ammattilaisia kiinnosti enemmän GRI:n raportointiviitekehyksen uusimpien versioiden käyttöönotto kuin yritysvastuutietojen kyky kuvata arvonluontia tai sijoitusriskien hallintaa. Vastuullisuusasiantuntijat taisivat edelleen olla lähempänä viestinnän kuin taloudellisen raportoinnin henkilöitä.

Vastuuraportoinnin ja taloudellisen raportoinnin osaajat kirjoittamaan samaa tarinaa

Viime vuoden lopussa hyväksytyt lakimuutokset velvoittavat osan suurista yrityksistä raportoimaan muusta kuin taloudellisesta tiedosta joko toimintakertomuksessa tai erillisessä mutta tilinpäätöksen kanssa samanaikaisesti valmiina olevassa selvityksessä, jonka toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet allekirjoittavat ja jonka olemassaolon tilintarkastaja tarkistaa.

Onko nyt käsillä aika, jolloin yhteys yritysvastuun ja lisäarvon muodostumisen välille löytyy, kun vastuullisuustietojen merkitys lainsäädännön muutosten myötä korostuu?

Tähän muutokseen aletaan vähitellen heräillä, kun viime vuotta koskevasta raportoinnista on pian selvitty. Myös meidän yritysvastuun ammattilaisten on syytä pysähtyä hetkeksi.

Onko nyt käsillä se aika, jolloin yhteys yritysvastuun ja lisäarvon muodostumisen välille löytyy, kun vastuullisuustietojen merkitys lainsäädännön muutosten myötä korostuu? Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tuskin mikään yritys täyttää uudet velvoitteet kehitystyötä tekemättä. Myös se ansa kannattaa välttää, että ajattelee nykyisen yritysvastuun raportin tai GRI-katsauksen olevan yhtä kuin selvitys muusta kuin taloudellisesta tiedosta.

Hyvin tehtynä uusi selvitys lähenee integroitua raporttia. Se ei ole sitä automaattisesti, mutta tarjoaa siihen mahdollisuuksia. Selvää on, ettei sitä voi kirjoittaa viestintä tai yritysvastuun asiantuntija tai taloudellisesta raportoinnista vastaava henkilö yksin, vaan kaikkien osaamista tarvitaan, lopuksi vielä toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenten hyväksyntä.

Näin tuotettuna selvitys voi parhaimmillaan tarjota mielekästä tietoa myös sijoittajien käyttöön. Olisiko ympyrä vihdoin sulkeutumassa yritysvastuun raportoinnissa?

Ainakin tässä on tarjolla mahdollisuus saada sekä vasen että oikea käsi eli vastuuraportoinnin ja taloudellisen raportoinnin osaajat kirjoittamaan samaa, aikaisempaa merkittävämpää tarinaa yritysvastuusta lisäarvon tuottajana.