Tänä vuonna Ruotsin ja Suomen erot ja yhteneväisyydet ovat puhuttaneet. Miten tavat viestintäkulttuurissa näyttäytyvät yritysviestinnän kannalta?

Työskentelen suomalaisessa yrityksessä, jossa yli puolet henkilöstöstä on Ruotsissa. Kun kolme vuotta sitten tartuin pestiin, koin suomenruotsalaisena ymmärtäväni ruotsalaista viestintäkulttuuria kohtalaisen hyvin. Nöyränä voin nyt todeta, että tässä kuten niin monessa muussa asiassa, pätee, että mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän ymmärrät tietäväsi. Yrityksen sisäisessä viestinnässä kaksi tasavahvaa markkinaa tuo särmää, etenkin kun agendalla on vahvasti koko yrityksen yhteisen kulttuurin vahvistaminen.

Yksi oivallus minulle on ollut, että ruotsalaisen viestinnällinen skaala ammatillisissa yhteyksissä on selkeästi suomalaista laajempi. Yritystason viestinnässä ruotsalainen lieventää ja pehmentää. Sanoja punnitaan huolella. Vältetään suoraa puhetta etenkin vaikeissa asioissa. Toisaalta tunteiden koko skaalaa sopii ja tulee käyttää rajatummissa ryhmissä. Vilisee peukkuja, hymiöitä ja superlatiiveja, tilanteen tulistuessa pettymystä ja jopa järkytystä. Suomalaisen tunnerekisteri on töissä niukempi ja sekä yritys- että ryhmätason viestintä tyypillisesti suorapuheista, asiapitoista ja tunteiden suhteen hallittua, jopa laimeaa. Olin pari vuotta sitten äimistynyt, kun keski-ikäinen, sliipattu mies johtaja-asemassa sanoi ”jag känner att” viisi kertaa yhdessä palaverissa. Suomalainen ajattelee, näkee ja hänestä voi jopa tuntua, jolloin viitataan intuitioon, mutta suomalainen ei tunne töissä. Nykyään kuitenkin minäkin tunteilen ruotsinkielisissä dialogeissa.

Ruotsalaiselle yksilön autonomia on tärkeämpi kuin suomalaiselle. Ruotsalainen kollegani totesi kerran näin: ”Kun suomalainen saa tehtävänannon, hän lähtee työstämään powerpointtia avatakseen toimintasuunnitelmaa tiimilleen. Ruotsalainen kutsuu tiiminsä koolle vapaamuotoiseen keskusteluun, kertoo tavoitteen ja kysyy, mitä tehdä, minkä jälkeen hän odottaa asioiden tapahtuvan ja käyttää aikansa koutsaamiseen”.

Yksilön autonomian arvostus ja kenties pitkä historia vauraana maana nousee esille myös muutosviestinnässä: ruotsalaiselle perustelut ovat vieläkin tärkeämpiä kuin suomalaiselle. Suomalaiseen kulttuuriin kuulu vahvemmin auktoriteetin antaman linjauksen hyväksyminen ja talkoohengessä yhteisen asian toteuttaminen. Muutoksessa suomalainen keskittyy heti kysymykseen ”mitä tehdä”. Ruotsalainen kysyy ”miksi”, ja kun siihen on löydetty vastaus, seuraava kysymys on ”miten”.

”Muutoksessa suomalainen keskittyy heti kysymykseen ’mitä tehdä’. Ruotsalainen kysyy ’miksi’.”

Koska pohjoismaiset viestintäkulttuurit ovat kuitenkin monessa mielessä hyvin samanlaiset, vaarana viestinnällisesti näissä organisaatioissa on, että jätetään eroavaisuudet huomioimatta. On tärkeää tunnistaa vivahteet ja ne huomioiden rakentaa sekä koko yrityksen yhtenäistä henkilöstöviestintää että luoda mahdollisuuksia paikalliseen sisäiseen viestintään. Eri markkinoiden edustajat tuovat yritystason viestintään arvokasta näkemystä sisältöjen toimivuudesta ja vaikuttavuudesta, joten viestintätiimissä on syytä olla eri maiden edustajia. Kun yrityksessä tehdään paljon yhteistyötä yli rajojen, viestinnällisten erojen esille tuominen koko organisaatiossa on etu – ymmärrys kollegoiden kesken lisääntyy ja väärinkäsitykset vähenevät. Suomalainen ”puree hammasta”, kun tilanne on tiukka. Mitä ruotsalainen tekee? Hän ”gillar läget”. Toinen sanoo suoraan, toinen positiivisen kautta, vaikka tunne loppupeleissä olisi kohtalaisen sama.

Kuunteluvinkki!

ProComin oman podcastin jaksossa 22 käsitellään yhteistyön tekemistä ruotsalaisten kanssa. Jakso löytyy täältä, jakso nro 22 >>