Viestinnän johtajuudessa ja palkoissa vallitsee epätasa-arvo, European Communication Monitor osoittaa. Lasikatosta ei Suomessa kuitenkaan tarvitse viestintäalalla keskustella eikä naisen eurokaan ole miehen euroa pienempi.

Naistenpäivän kunniaksi monessa maassa puhuttiin työelämän tasa-arvosta. Uutisseurannasta haaviini osui oma kirjoitukseni PR-alan tasa-arvosta vuodelta 2013. Nigeriassa oli lainattu otteita ja kannustettiin naisia pitämään puolensa PR-alan valtapelissä. Sähköpostiini saapui myös European Communication Monitorin tasa-arvoa koskeva raportti "Assessing and advancing gender equality" sekä kehotus tukea Unescon tukemaa julistusta "International Declaration of Communications Professionals and Researchers for a healthier, viable, better world "

Lasikattoja – onko niitä?

ECM-tutkimuksen mukaan PR- ja viestintäala on monessa Euroopassa naisvaltaista. Pohjoismaissa naisviestijöitä on eniten. ProComin jäsenkunnasta peräti 90 % on naisia. Vaikka ala on naisvaltainen monessa maassa, miehet kuitenkin toimivat naisia useammin johtamistehtävissä, tutkimus osoittaa. Suhdeluku on huonoin Saksassa, Portugalissa ja Kreikassa ja parhain Suomessa, Ruotsissa, Kroatiassa ja Sloveniassa. Tasa-arvossa on menty eteenpäin, mutta yli 40 % vastaajista ajattelee edelleen niin sanotun lasikaton estävän naisia johtotehtäviin. Samaan aikaan 32 % näkee tilanteen kuitenkin siten, ettei lasikatto-ongelmaa ole olemassa laisinkaan. Suomessa uratulpista ei oikeastaan keskustella eikä ihme, sillä Suomessa nainen usein johtaa organisaationsa viestintää.

Tämä ei tarkoita, etteikö sukupuolesta olisi koskaan ollut mitään haittaa uralla. Hieman toisella tavalla kysyttynä peräti kolmasosa kakista vastaajista oli kokenut näkymättömiä esteitä joskus urallaan siksi, että on nainen. Luvut ovat Suomessa ja muissa Pohjoismaissa parhaita, mikä kertoo tasa-arvon viestintäalalla toteutuvan Pohjoismaissa paremmin kuin muissa maissa.

Perhe vai ura?

Naisten vaikeaa etenemistä johtotehtäviin naisvaltaisella alalla on pohdittu erilaisin tutkimuksin useita vuosia. ECM-kyselyssä esille nousee työnantajan joustamisen puute. Naiset joutuvat tasapainoilemaan perheen ja uran ristipaineessa eivätkä aina koe, että tilanne huomioitaisiin riittävästi työnantajan taholta. Muita selittäviä tekijöitä sille, etteivät naiset etene johtajiksi löytyy esimerkiksi roolimallien tai kunnianhimon puutteesta. Miesten selitykset poikkeavat naisten selityksistä jonkin verran. Naiset löytävät ulkoisia esteitä uralla etenemiselle miehiä enemmän.

Mutta miksi PR:ää ja viestintää ylipäänsä tekevät pääasiassa naiset? Suomessa ala oli miesvaltainen vielä 1950-luvulla. Yksi suosittu väite liittyy siihen, että viestintätehtävässä tarvitaan psykologiaa ja ihmistuntemusta. Sen on ymmärretty liittyvän jonkinlaiseen hoivaviettiin, joka olisi naisilla miehiä vahvemmin hallussa. Tälle perustelulle on helppo hymyillä Suomessa. Meillä alan naisvaltaisuutta on perusteltu pikemminkin tilastoilla. Naiset ovat päässeet opiskelemaan yliopistoon viestintätieteitä. Naisia on siis loogisesti enemmän tarjolla, jos alan työpaikkoja on ollut haussa. Tilastollisesti naisilla on siis ollut suurempi mahdollisuus päästä oman alansa hommiin.

Naisen euro on miehen euro

Palkkatasa-arvo ei ole sekään kunnossa viestintäalalla monissa Euroopan maissa. Pohjoismaat ovat tässäkin poikkeus. Esimerkiksi Englannissa palkkaerot viestintäalalla ovat selkeät miesten hyväksi, vaikka kehitystä tasa-arvoa kohti on tapahtunut. UK:n viestintäyhdistyksen tutkimuksen mukaan mitä kokeneempi miesviestijä, sitä enemmän hän saa palkkkaa naiskollegaansa verrattuna. Kun neljään kokemusvuoteen asti miesviestijä Englannissa saa naisviestijää vähemmän palkkaa pyöristettynä 1 700 puntaa vuodessa, niin yli 20 vuotta alalla työskennellyt mies saa jo melkein 20 000 puntaa enemmän palkkaa kuin naisviestijä. Palkkaero miesten hyväksi esiintyy toimistoissa ja yrityksissä, kansalaisjärjestöissä tilanne on kuitenkin toinen. Näissä organisaatioissa nainen ansaitsee Englannissa 3 600 puntaa miestä enemmän vuodessa, tutkimus kertoo.

Kotimaisten alan järjestöjen yhteisten Viestinnän ammattilaiset -tutkimusten mukaan palkkaeroja miesten ja naisten välillä viestintäalalla Suomessa ei ole juuri esiintynyt viime vuosina. Päällikkötasolla miesten euro oli harmittavasti hitusen korkeampi kuin naisten vuonna 2019. Miesvastaajia oli kuitenkin vähän, joten kyseessä voi olla tilastoharha. Mielenkiinnolla odotamme ensi syksyn uusia kotimaisen kyselytutkimuksen tuloksia. Sitä ennen pääsemme vertailemaan kuitenkin pohjoismaisia viestintäalan palkkoja, kun tuoreen kyselyn tulokset valmistuvat kevään aikana.

Yhdessä paremmaksi

COVID-19 on tuonut esiin kaikkia maailman viestijöitä koskevan yhteisen haasteen. Tästä syystä kansainväliset alan järjestöt ovat laatineet julkilausuman, jonka myös ProCom on allekirjoittanut. Kyseessä on kansalliset rajat ylittävään yhteiseen tietojen ja taitojen jakamiseen liittyvä kutsu kohti parempaa maailmaa. Sellaisessa maailmassa etiikka, tasa-arvo, aitous ja läpinäkyvyys toteutuvat viestinnässä. Meille itsekriittisille suomalaisille tekee hyvää välillä katsoa miten muualla asioita hoidetaan. Kaikki ei ole aina Suomessa pielessä, uskokaa pois. Viestintämme on pääosin eettistä. Tasa-arvoa alalta löytyy.  Me osataan. Sen tosiasian eteen on hyvä joskus pysähtyä ja olla edes hetken kiitollinen.