Syksyn aikana meitä viestinnän ammattilaisia on puhututtanut Lupa- ja valvontaviraston lausuntokierroksella ollut lakiluonnos, jossa viraston viestintätoiminto on asemoitu tukipalveluksi hallintopalveluiden alle. Muun muassa Viesti ry ja Julkisen alan viestijät JAT ry ovat lausunnoissaan tuoneet esille huolensa siitä, että viestinnän asemointi tukitoiminnoksi on ristiriidassa niin valtionhallinnon viestintäsuosituksen kuin Petteri Orpon hallitusohjelman kanssa.

Viestintäsuosituksen mukaan viestintä onnistuu parhaiten, kun se kytketään osaksi strategista johtamista, jolloin koko organisaation sanat ja teot ovat tasapainossa. Hallitusohjelmassa puolestaan todetaan, että viestintä on olennainen osa strategista johtamista.

Modernissa virastossa viestintä on strateginen kumppani

Aloittaessani työni fuusion myötä syntyneessä DVV:ssä vuoden 2020 alussa, minua odotti johtoryhmäpaikka ja esihenkilönäni toimi pääjohtaja. Tuskin olisin edes hakenut paikkaa, mikäli näin ei olisi ollut. Modernissa virastossa nähtiin alusta alkaen viestintä strategisena kumppanina, jonka paikka oli luonnollisesti johtamisen ytimessä.

Uuden viraston agendalla on isoja asioita, jotka vaativat viestinnällistä näkemystä ja valtavasti työtä. DVV:ssä listan kärjessä olivat panostukset viraston tunnettuuteen sekä organisaatiokulttuurin rakentaminen henkilöstön tullessa useasta eri organisaatiosta. Myös moni muu perusasia vaati paljon viestinnän ammattilaisten työtä: työyhteisöviestintä, strategiset ulostulot, brändi, yhtenäinen äänensävy, työnantajakuva, riskienhallinta, sidosryhmäyhteistyö ja mittarit.

DVV:ssä panostukset viestintään ja sen resurssointiin kannattivat. Viraston maine on vuosittaisessa mittauksessa saanut toistamiseen kouluarvosanan kahdeksan, monista toimintaympäristön yllätyksistä huolimatta.

Viestinnän asemointi tukitoiminnoksi on askel taaksepäin

Valtiovarainministeriön hallinnonalan virastoista myös Verohallinnossa viestintäjohtaja on suoraan pääjohtajan alainen ja johtoryhmän jäsen. Muissa virastoissa kuten Tullissa ja Tilastokeskuksessa viestintäjohtaja istuu johtoryhmässä. Herääkin kysymys, miksi näin ei olisi myös Lupa- ja valvontaviraston kohdalla? Olisi hienoa, että toimivia nykykäytäntöjä hyödynnettäisiin uutta rakennettaessa.

Jäin vielä pohtimaan, miksi viestinnän asemoinnista ylipäätään säädetään laissa? Eikö viraston työjärjestys olisi oikeampi ja ketterämpi paikka määritellä viestinnän asema, roolitus ja vastuut tässä alati muuttuvassa toimintaympäristössä? Näin pääjohtajalla olisi mahdollisuus rakentaa kuhunkin organisaation kehitysvaiheeseen tarkoituksenmukainen organisaatio ja tarvittaessa muuttaa työjärjestystä tilanteen muuttuessa.

Luottamus ja lisäarvo syntyvät dialogissa

Viestinnän asemoinnissa on kyse onnistumisen edellytyksistä. Viestinnän ammattilaisten tuottama lisäarvo vaatii suoran tiedonsaannin. Pelkkä oikea paikka organisaatiossa ei kuitenkaan riitä. Olemassaolo johtoryhmissä on lunastettava joka päivä tuottamalla lisäarvoa. Tästä kirjoitimme kollegani Jussi Salmen kanssa jo vuosia sitten, kun piirsimme odotusten nelikentän johdon valmiuksien ja viestinnän ammattilaisten osaamisen välisestä yhteydestä.

Viestinnän ammattilaisten on myös itse aktiivisesti otettava strategista omistajuutta niin viestinnällisen toimintaympäristön luotaamisesta, riskien ennakoinnista, mahdollisuusviestinnästä kuin vaikuttavuuden mittaamisestakin. Luottamus johdon ja viestinnän ammattilaisten välille rakennetaan vain tiiviissä dialogissa, jossa odotukset puolin ja toisin asettuvat kohdilleen. Viestinnän oikea asemointi tukee tämän luottamuksellisen suhteen syntymistä.

Yhdessä saamme äänen kuuluviin

On tärkeää, että me viestinnän ammattilaiset olemme jatkuvasti hereillä ja huolehdimme siitä, että äänemme ja ajatuksemme kuuluvat. Toimintaympäristössämme otetaan useimmiten askelia eteenpäin, mutta välillä valitettavasti myös taaksepäin. Me tiedämme hyvin rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun merkityksen vaikuttavuuden saavuttamisessa.

Julkishallinnossa viestinnällä rakennetaan ennen kaikkea avoimuutta ja luottamusta sekä viime kädessä vahvistetaan demokratiaa. Siksi sen asemoinnilla ja rakentamisella läpileikkaavaksi strategiseksi toiminnoksi on merkitystä.