Pandemia on kuulunut tulevaisuuden uhkien listoille siinä missä kyberuhkatkin, mutta emme me, eivätkä muutkaan kansakunnat osanneet silti varautua. Vaikka virus ennen pitkään voitetaan, edessä on todella syvä kuoppa talouselämälle. Pandemia pakottaa visioimaan tulevaisuutta ihan uudella tavalla. Se muuttaa myös johtamista ja - viestintää.

Elämme poikkeustilassa, joka muuttaa ajatteluamme tulevaisuudesta. Vanha hokema ”jos se tapahtui kerran, se voi tapahtua uudestaan” pakottaa varautumaan kestävämmin tilanteille, jossa työelämän jatkuvuus on epävarmaa. Ajatus siitä, että kehitys kehittyy on joutunut koetukselle. Edessä on pysähtyminen. Kuinka kauan se kestää, sitä ei tiedä kukaan. Epätoivoon ei silti ole varaa vaipua.

Elämme periodia, jossa joudumme testaamaan hyvinvointiyhteiskuntamme toimivuutta. Onko kansalaispalkka vastaus lomautuksiin? Pitääkö työelämää rahoittaa korottomilla lainoilla? Meillä on esittää enemmän kysymyksiä, kuin antaa vastauksia.

Elämme eräänlaisessa työelämän testilaboratoriossa. Jokaisessa organisaatiossa pohditaan keinoja selviytymiseen. Hyvien ideoiden toimivuutta testataan. Kaikessa keskiöön nousee viestintä. Ei ole mahdollista johtaa eikä tehdä muutosta ilman, että asiasta kerrotaan ja ideat otetaan vastaan.

Viestintä on omassa ajassamme paljon helpompaa kuin aikana, jolloin valmiuslaki viimeksi oli käytössä. Yleisradion rinnalla meillä on monipuolisia digitaalisia kanavia, joiden avulla etäyhteistyö saadaan toimimaan ja ponnistelut kannattelemaan pahimman yli. Viestinnän arvo on mittaamaton arjessa. Sitä ei havaita, jos kaikki sujuu. Viestinnän arvo tulee harvinaisen näkyväksi kriiseissä.

Viestinnän arvo on mittaamaton arjessa. Sitä ei havaita, jos kaikki sujuu. Viestinnän arvo tulee harvinaisen näkyväksi kriiseissä.

Olemme kokeneet pandemian aikana konkreettisesti, mitä viestinnällä johtaminen tarkoittaa. Poliittinen johtomme on astunut eteemme. Arvioimme viestien faktoja, selkeyttä, luotettavuutta, suhteellisuutta ja oikea-aikaisuutta. Arvioimme poliittisen johtomme kyvykkyyttä tehdä oikeita, kansalaisia tyydyttäviä strategisia päätöksiä. Tilannekartoituksen taustalla toimii valtava koneisto viranomaisia, myös viestinnän ammattilaisia, miettimässä miten ylläpitää kriisinkestävyyttä ja luottamusta yhteiskunnassa.

Ilman tuota viestintää me tekisimme virheitä ja pahentaisimme omaa tilannettamme. Median rooli on sekin elintärkeä. Media tarkistaa faktat ja inhimillistää viestit, joita viranomaiset sille kertovat.

Tilannekuvaa laaditaan myös jokaisella työpaikalla. Sekä isoissa että pienissä organisaatioissa kysytään johdolta, mitä poikkeustila tarkoittaa meille? Millainen tulevaisuus meillä on edessämme?

Haavoittuvuus, jonka olemme kohdanneet, tulee nostamaan paitsi ennakoinnin ja varautumisen myös viestinnän arvostusta. Mikään ei ole niin arvokasta juuri nyt kuin viestin kertominen, joka luo uskoa tulevaisuuteen.