Siirtyminen opiskelijaelämästä työelämään voi olla iso muutos, jossa ympäröivällä työyhteisöllä on tärkeä rooli. Uran alkuun kuuluu usein isoja askelia liittyen oman suunnan, ammatillisen itsevarmuuden ja verkostojen syntymiseen. Harva kasvaa asiantuntijaksi yksin – ympärillä olevien ihmisten tuki on korvaamatonta. 

Olen työskennellyt opintojeni ohella lähes koko seitsemänvuotisen yliopistotaipaleeni ajan. Tein kuusi vuotta kuitenkin kaikkea muuta kuin ”oman alan töitä” – en juurikaan uskaltanut hakea edes viestinnän kesätöihin tai muihin sellaisiin tehtäviin, joihin monet muut suomen kielen opiskelijat hakivat ja pääsivät. Ajattelin, että enhän minä osaa vielä mitään, joten minun on vain tyydyttävä työhön, jossa olen. En osannut nähdä oman koulutukseni ja työkokemukseni arvoa. Vasta kun ensimmäisen viestinnän harjoittelun jälkeen ovet avautuivat toiseen harjoitteluun, aloin oikeasti uskoa omiin työllistymismahdollisuuksiini. Koska en ollut suhtautunut uraani kovin kauaskantoisesti, en ollut tajunnut myöskään verkostoitumisen merkitystä. Nyt valmistumisen kynnyksellä olen huomannut, kuinka tärkeää ja hienoa on tuntea oman alansa ammattilaisia – seurata heidän kuulumisiaan somessa ja kohdata kasvotusten. On myös ollut todella kannustavaa huomata, kuinka erilaisista koulutustaustoista viestijät tulevat. En olekaan niin erilainen suomen kielen tutkintoni kanssa!

Opiskelijaelämästä työelämään siirtyminen on usein iso elämänmuutos, vaikka olisikin tehnyt töitä opintojen ohella. Pitkäaikainen opiskelijayhteisö jää ainakin osittain taakse ja vaihtuu työyhteisöihin. Tekemisestään on entistä enemmän vastuussa muille kuin vain itselleen. Omalla kohdallani muutos on tuntunut todella positiiviselta, vaikka olenkin vasta harjoittelija. Uskon, että onnistuneella harjoittelulla on valtavan suuri merkitys ammatillisen itsevarmuuden ja työelämäkuvan kehittymisessä. Kun saa harjoittelijana vastuuta ja pääsee tekemään samoja töitä kuin ammattilaiset, alkaa tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehityskohteitaan. Harva kehittyy ammattilaiseksi pelkästään kahvia keittämällä ja papereita tulostamalla.

Työyhteisö, jossa harjoittelijaa arvostetaan kollegana ja kannustetaan eteenpäin, on äärimmäisen tärkeä juttu työuran ensimetreillä. Se toisaalta myös nostaa riman korkealle: entä jos seuraavassa työpaikassani ei olekaan tällaista ilmapiiriä ja työyhteisöä? Tämä lisää oman jännitysmomenttinsa jo valmiiksi stressaavaan työnhakuun. Kaikkeen kannattaa varautua, mutta harjoittelijan tai vastavalmistuneen ei pidä sietää minkäänlaista vähättelyä, kyykytystä tai syrjintää - niin kuin ei kenenkään muunkaan. Uraansa aloittelevalla viestijällä on tuore koulutus ja taatusti todella paljon näkemyksiä, jotka hyvässä työyhteisössä otetaan huomioon ja joita arvostetaan. Ammattitaitoinen kollega osaa asettua nuoren tulokkaan asemaan ja muistaa, että on todennäköisesti itse aloittanut samoista lähtökohdista.

Kaiken uuden ohella myös oma suunta ja erikoistuminen työelämässä voi mietityttää. Olen oppinut kokeneemmilta, että erikoistuminen ei aina automaattisesti tarkoita lisää kouluttautumista, vaan myös itseopiskelulla ja harrastuneisuudella on iso merkitys. Jo opiskeluaikana kannattaa tarkastella, mikä itseä aidosti kiinnostaa. Minkä aihealueen uutisia pysähtyy lukemaan eniten, mitkä asiat kiinnittävät huomion somessa? Lähdekriittisyys ja medialukutaito pitää olla hallussa, eikä pelkästään somea selaamalla voi alkaa kutsua itseään asiantuntijaksi, mutta oma kiinnostus on usein hyvä kompassi. Uskon ja luotan siihen, että oma erikoisosaaminen tarkentuu ajan ja kokemuksen, ehkä jonkin erehdyksenkin, kautta. Polultaan saa ja kannattaakin välillä poiketa, jotta näkee, millaisten asioiden parissa haluaa oikeasti työskennellä. Myös tässä asiassa ympärillä olevat ammattilaiset ovat tärkeä tuki – omista pohdinnoistaan ääneen puhumalla ajatukset usein kirkastuvat.

Hae ProComiin viestinnän harjoittelijaksi tästä!