Muutamia vuosia sitten hain töihin viestintätoimistoon. Minua ei valittu, ja syyksi ilmoitettiin, että olen ”ehkä kuitenkin liian markkinointiorientoitunut”. Tämä ei varmasti ollut koko totuus, mutta muistan edelleen, miten ensin loukkaannuin ja sitten hämmennyin.

En loukkaantunut siitä, että minua ei valittu tehtävään. Tunteen aiheutti se, että silloinen minäni ei millään tahtonut ymmärtää annettua perustetta. Miten niin liian markkinointihenkinen? Minähän työskentelin viestintäpäällikkönä ja olin opiskellut pääaineenani viestintää! Lyhyen loukkaantumisen jälkeen tunsin kuitenkin lähinnä hämmennystä. Voiko viestintää ja markkinointia oikeasti nykymaailmassa erottaa näin vahvasti toisistaan?

Markkinoinnin ja viestinnän suurin ero on kertojassa ja kuulijassa?

Viimeisten vuosien aikana oma kokemus on osoittanut, että ei voi. Ja selvästi yhä useammalla viestijällä on sama kokemus: Viestinnän ammattilaiset 2015 -tutkimus toteaa, että viestijöiden toimenkuvassa korostuvat yhä enemmän maine, brändi ja sisällöt.

Markkinointialan viime vuosien lempitermit, kuten sisältömarkkinointi ja työntekijälähettilyys, ovat nekin minusta pohjimmiltaan pitkälti viestintää. Ensimmäinen on kohderyhmien koukuttamista hyvällä sisällöllä, jälkimmäinen koko organisaation innostamista mukaan viemään organisaation ilosanomaa maailmalle. Lähinnä puhujasta ja kuulijasta riippuu, mielletäänkö nämä viestinnäksi vai markkinoinniksi.

Vaikka olen jo vuosia ajatellut, että viestintää ja markkinointia ei voi erottaa toisistaan, koin silti pienimuotoisen identiteettikriisin siirtyessäni markkinointitoimiston leipiin puolisen vuotta sitten. Työpaikan vaihtoa pohtiessani mietin tosissani, pidetäänkö minua enää viestinnän ammattilaisena, jos työskentelen markkinoinnin strategina? Saanko potkut viestinnän ammattilaisten järjestöstä ProComista? Rapautuuko ymmärrykseni viestinnästä?

Vaarana liian ahdas ammatti-identiteetti

Aikani pohdittuani uskalsin ottaa (kyseenalaisen?) askeleen urallani. Ylipäätään viestijöillä on mielestäni markkinoinnille enemmän annettavaa kuin uskoisikaan. Kenellä olisi parempi ymmärrys siitä, miten asiantuntijaa motivoidaan kirjoittamaan blogikirjoituksia tai millainen merkitys toimivalla sisäisellä viestinnällä on markkinoinnin onnistumiselle? Myös toimittajatausta on moderneissa markkinointitehtävissä vahvuus, kuten kollegani Josi osoittaa.

Viestintäala onkin jatkuvassa muutoksessa. Viestintäammattilaisen pitäisi samaan aikaan ymmärtää markkinoinnin lainalaisuuksia, johtamista ja liiketoimintastrategiota.

Ehkä juuri siksi moni viestijä tuntuu potevan pienimuotoista identiteettikriisiä: Laura Asunnan väitöstutkimuksessa yhdeksi esteeksi viestinnän merkityksen tunnistamisessa todettiin viestintäammattilaisten heikosti kehittynyt ammatti-identiteetti.

Emme siis viestijöinä itsekään tunnu tunnustavan osaamisemme arvoa. Ironista kyllä, emme myöskään ole kovin hyviä kertomaan siitä muille. Ahtaan ammatti-identiteetin ja arvostuksen puutteen kehä on valmis.

Kaiken tarkoitus on tukea liiketoimintaa

Loppujen lopuksi sekä viestinnän että markkinoinnin tärkein tehtävä on tukea organisaationsa liiketoimintaa. Siksi ei kannata käyttää aikaa liikaan kriiseilyyn, vaan hyödyntää sekä viestijöiden että markkinoijien yhteinen osaaminen asiakkaiden auttamiseen. Ehkä jo sanomattakin selvää, että kannustan kaikkia viestijöitä vahvistamaan omaa ammatti-identiteettiään, myös markkinoinnin suuntaan!

Ensiaskeleiksi vahvemman ammatti-identiteetin rakentamisessa suosittelen seuraavia:

Viestinnän ammattilaisen ei tarvitse "myydä sieluaan", vaikka hän tekeekin markkinointia. Ja ProComin jäsenenäkin saa näemmä pysyä.