Asiantuntija ansaitsee rinnalleen viestijän, joka tietää, miten nostaa hänen parhaat puolensa esiin. Tekstityön ammattilaisena minulle on kunnia-asia laittaa asiantuntija loistamaan erityisesti silloin, kun hän vieroksuu, pelkää tai inhoaa kirjoittamista. Parhaassa tapauksessa kokemus on niin rohkaiseva, että asiantuntija haluaa kirjoittaa lisää.

Olen työurallani tavannut monia asiantuntijoita, jotka kammoksuvat kirjoittamista. Kun olen kerinyt syitä auki, on löytynyt kaikenlaista. Siinä missä koululiikunta on riistänyt monelta liikkumisen riemun jopa vuosikymmeniksi, on äidinkielen aineiden esittäminen luokan edessä vienyt ilmaisun ilon yhdeltä ja toiselta.

Joskus taustalta voi löytyä kokemuksia siitä, ettei asiantuntijan aiemmin tuottama teksti ole poikinut palautetta suuntaan eikä toiseen. Miksi kirjoittaa, jos kukaan ei lue? Vai oliko se niin huono, etteivät edes työkaverit kehdanneet kommentoida?

Editointi ohjaa kirjoittajaa ajattelun kaaoksessa

Joskus asiantuntija näkee tekstin tekemisen lineaarisesti etenevänä prosessina. Prosessi alkaa otsikon muotoilusta ja etenee kohti viimeistä pistettä. On tyypillistä, että työskentelyä ohjaa maaginen inspiraatio. Ikävä kyllä tätä inspiraatiota odotellessa on moni hyvä teksti jäänyt tekemättä – ja niin ollen myös lukematta.

Usein arkitodellisuutta on kirjoitusprosessi, joka tuntuu hallitsemattomalta. Kirjoittaja ammentaa arkille tajunnanvirtatekniikalla kaiken, mitä tietää ja muistaa aiheestaan. Lähdemateriaalina voi olla pari artikkelia, kaverin some-päivitys, hatara muistikuva antoisasta keskustelusta työpaikan kahvihuoneessa tai tietokirja, josta kirjoittaja innostui, mutta jonka sisällöstä hän ei juuri nyt muista oikein mitään. Jäsentelyn, karsimisen ja yhdistelyn aika on vasta kun kirjoittaja on kerännyt riittävän aineiston.

Suosittelen kirjoittajilleni tätä jälkimmäistä työtapaa. Kirjoittaminen on kaoottista, koska ajattelu on. Ja näin sen pitää ollakin. Kunhan sanoma alkaa kirkastua, tekstikin jäsentyy. Tämä on asia, johon kirjoitusprosessissa voi aina luottaa. Tällä tiedolla voin editoijana lohduttaa punaisen langan päätä eksyneen näköisenä hapuilevaa kirjoittajaa.

Editoija saa kirjoittajan loistamaan

Työelämässä esimerkiksi blogit ja kolumnit ovat suosittuja tekstilajeja, jotka ovat aina kirjoittajalleen henkilökohtaisia, vaikka ne käsittelisivätkin ammatillisia aiheita. Vaatii luottamusta, jotta kirjoittaja voi tuntea olonsa rennoksi ja uskaltaa ylipäätään näyttää tekstejään muille.

Kun editoin toisen kirjoittamaa tekstiä, missioni on laittaa kirjoittaja loistamaan. Haluan nostaa hänestä esiin parhaat mahdolliset puolet. Editoidessani tiristän tekstistä esiin sen olennaisen – vaikka väkisin. Toisinaan pääsanomia löytyy useampiakin. Toisinaan tekstiä on jumpattava ylös ja alas ennen kuin keksin, mitä kirjoittaja ehkä haluaa kertoa. Joskus näyttää, ettei kirjoittajalla ole tekstiä tehdessään ollut mitään sanottavaa, mutta tätä pidän mahdottomana. Oletko itse törmännyt asiantuntijaan, jolla ei olisi lainkaan kerrottavaa projektista jonka parissa työskentelee, omasta työstään tai ammattialastaan? Aivan.

Sinnikkäällä työstämisellä ja arvostavalla yhteistyöllä tehdään tekstejä, jotka löytävät kohderyhmänsä. Olemme molemmat voittajia, kun kirjoittaja lopulta toteaa: juuri tuon halusin sanoa, se oli aivan kielen päällä, en vain saanut sitä ulos itsestäni. On palkitsevaa, kun hapuileva teksti muovautuu vetäväksi lukukokemukseksi, josta välittyy kirjoittajan asiantuntemus omaa alaansa kohtaan.

Viestijänä minulle on kunnia-asia saada asiantuntija loistamaan erityisesti silloin, kun hän vieroksuu, pelkää tai inhoaa kirjoittamista. Parasta on luoda kokemuksesta niin rohkaiseva, että hän haluaa kirjoittaa jatkossakin.

Kirjoittajalla on oikeus ammattilaisen tukeen

Työssäni saan toisinaan eteeni tekstin, jonka kirjoittaja itse kokee valmiiksi ja julkaisukelpoiseksi. Tekstiin koskeminen voi tuntua kirjoittajasta kajoavalta, koska hän on nähnyt sen työstämiseen paljon vaivaa. Kirjoittavan viestijän työssä näitä tilanteita tulee eteen väistämättä. Tässä kohtaa kaivan työkalupakistani esiin sen tärkeimmän.

Koen, etten olisi kummoinenkaan editoija ilman omaa vahvaa kirjoittajataustaa. Kun olen tottunut antamaan ja saamaan palautetta omista hyvin henkilökohtaisistakin teksteistäni, minulla on hyvät edellytykset hypätä kirjoittajan nahkoihin. Koen, ettei mikään ole valmistanut minua tähän työhön niin kuin käymäni kirjoittajakoulutus.

Jokainen teksti ansaitsee tulla editoiduksi, ja jokainen kirjoittaja on oikeutettu asiantuntevaan palautteeseen. Tähän tarvitaan viestinnän ja tekstityön ammattilaisia.