Viestijä, kuka määrittää identiteettisi?
Julkaistu
Mistä ratkaisu, kun ammatillista identiteettiä haluaisi määritellä uusiksi? Peilipintoja on monia, jotka kaikki heijastavat vastauksia eri tavalla. Mihin peiliin katsoa, mitä vastausta uskoa, ja mikä vie kehitystä eteenpäin rakentavimmin?
Noin vuosi sitten päätin hakeutua viestinnän ammattilaisille suunnattuun ProComin mentorointiohjelmaan, ja vuoden aikana itselleni merkittävimmäksi kaikupohjaksi ammatillisen identiteetin määrittelyssä ovat muodostuneet keskustelut mentorin kanssa. Pohdinnat urakehityksestä ja ammatillisesta osaamisesta toisen alan ammattilaisen kanssa ovat osoittautuneet korvaamattomaksi. Rohkaisevassa ja kannustavassa ilmapiirissä käyty keskustelu on ollut armollinen vauhdittaja oman osaamisen kehittämiselle. Toisaalta taklattavana on ollut myös pelottavampi puoli, omassa mielessä syntyneet ajatusrakennelmat ja käsitykset ulkopuolisten asettamista odotuksista ja omasta kyvystä vastata niihin.
Rohkaisevassa ja kannustavassa ilmapiirissä käyty keskustelu on ollut armollinen vauhdittaja oman osaamisen kehittämiselle.
Mikä mentoroinnin tavoitteena on sitten ollut? Tutuimmiksi viestinnän osa-alueiksi vuosien varrella ovat itselleni muodostuneet henkilöstöviestintä ja organisaation tavoitteiden saavuttamista tukeva strateginen viestintä ulkoisille kohderyhmille – molemmat kytköksissä johtamisen kanssa. Siitäpä innostus oman johtamisosaamisen kehittämiseen lähti. Taustalla oli myös toive kasvattaa mahdollisuuksiani vaikuttaa oman organisaationi viestintään aiempaa vahvemmin. Samaan aikaan pohdin, millaisia aineksia johtajuus edellyttää, olisiko minusta johtajaksi ja haluanko edes sitä. Erityisesti ulkoisista arvostuksista käsin tarkasteltuna mietitytti, millaisena viestintäjohtajien asema yleisesti työmarkkinassa nähdään, kun viestintäosaamisen arvostus itsessään ei ole niin korkealla kuin toivoa sopisi.
ProComin, Viesti ry:n ja Jat ry:n vuonna 2021 julkaiseman Viestinnän ala -tutkimuksen mukaan:
- Vain hieman yli 60 % kyselyyn vastanneista viestintäammattilaisista koki oman organisaationsa arvostavan heidän tekemäänsä työtä. Kun tarkastellaan arvostukseen liittyviä muita väitteitä, jää se vain teoreettiselle tasolle: arvostusta on, mutta se ei näy tarjotuissa resursseissa tai palkassa (50 %) ja muilla tuntuu olevan käsitys siitä, miten viestintää pitäisi hoitaa (47 %).
- Organisaationsa viestintään vaikuttamisen osalta viestijöillä on suurimmat mahdollisuudet silloin, kun he ovat johtoryhmän täysivaltaisia jäseniä. Kuitenkin vain 15 % kuuluu ylimpään johtoryhmään (20 % kuuluu liiketoimintayksikön tai vastaavaan merkitykselliseen johtoryhmään).
Edellä mainittujen tutkimuslöydösten perusteella voisi vetää johtopäätöksen, että edellytykset onnistua viestinnässä ovat sitä suuremmat, mitä lähempänä organisaation ydintä ja strategisen päätöksenteon foorumeja viestintäammattilainen on. Yksi olennaisimmista mentorointimatkan anneista itselleni onkin ollut hahmotella yhteistä kieltä viestinnän ja yrityksen johdon välillä.
Yksi olennaisimmista mentorointimatkan anneista itselleni onkin ollut hahmotella yhteistä kieltä viestinnän ja yrityksen johdon välillä.
Siinä missä mentori edustaa ulkopuolista tahoa ja on aidosti läsnä tunnistaen toisessa osaamista ja potentiaalia seuraavien askeleiden ottajaksi kohti tavoitetta, on samanlainen luottamus alkanut piirtyä myös omissa silmissäni ammatillisen identiteetin jalostuessa. Urapolun kehittymisen kannalta ammatillisen itsetunnon tarkastelu on myös keskeistä. Uskon, että oman osaamisensa ja sen arvon tunteva viestijä voi antaa parastaan ja siten myötävaikuttaa koko viestintäalan arvostukseen ja ymmärrykseen. Kenties tätä kautta myös kynnys saada viestijöitä organisaatioidensa ytimeen ja johtaville paikoille muuttuu matalammaksi.
Parhaimmillaan viestijä edesauttaa arvopohjaisten ja eettisyyteen liittyvien teemojen huomioimista organisaationsa päätöksenteossa ja vastuullisemman viestintäkulttuurin rakentamista. Viestijäidentiteetin päivittäminen ja tarkastelu siis todella kannattaa, ja mentorointi on siihen mitä parhain keino.