Erään paikallislehden lukijapalstalla pohdittiin taannoin, kuka kertoisi oikeasti, miten valinnanvapaus toimii käytännössä. Tämä kysymys herätti. Kuinka hyvin tälläkään hetkellä kansalaiset, tai edes useat päättäjät, ymmärtävät nykyisiä jo vuosikymmenen ajan sovellettuja valinnanvapauden järjestämistapoja? Kokemukseni mukaan eivät hyvin – ja siinä piilee syy, miksi viestijät kokevat elämänsä haasteen valinnanvapauden laajentuessa.

Jatkossa kansalainen saattaa ehkä saada sosiaali- ja terveyspalvelunsa maakunnan liikelaitokselta tai sitten yksityiseltä palveluntuottajalta. Hänellä voi ehkä olla oikeus saada asiakasseteli tai henkilökohtainen budjetti, jotka ovat sähköisissä tietojärjestelmissä näkyviä maksusitoumuksia. Kapitaatiokorvauksesta kansalaisen ei oikeastaan tarvitse paljon tietää, mutta siltikin termi kummittelee monen mielessä.  Asiakasmaksu pitäisi maksaa jollekulle, mutta voiko pitää paikkansa, että jatkossa ei välttämättä makseta omavastuuta niin kuin joissain palvelusetelipalveluissa piti maksaa? Ehkä tulisi laatia asiakassuunnitelmakin, mutta kukahan siihen lienee oikeutettu. Ei kun hetkinen, uudistus kaatui. Tapahtuuko sittenkään mitään?

Sote-uudistus kaatui, valinnanvapaus ei

Sote-viestijän rooli on haastava. Työskentelemme usein organisaatioissa, joissa vanhat juurtuneet tavat ovat iskostuneet syvälle. Nyt toimiala on murroksessa. Tässä muutosympäristössä viestijän tulisi olla kannustava, rohkaiseva, eikä missään tapauksessa pakottava portinvartija, jotta muu henkilöstö ei säikähdä. Samalla pitäisi pystyä rakentamaan toimivaa viestintäkulttuuria ja viestimään kansalaisille kirjaimellisesti elintärkeistä asioista. Viestijältä vaaditaan usein jopa epärealistista tasapainoilua, jolloin unohdetaan yksi oleellisen tärkeä asia: myös viestijällä on oikeus vaatia.

Tiedämme jo mediasta, että sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaus laajenee tulevien vuosien aikana maakunta- ja sote-uudistuksesta riippumatta. Suurimmat eduskuntapuolueet ja niiden lisäksi lukuisat suomalaiset kunnat ovat näyttäneet vihreää valoa hallituille valinnanvapauden järjestämisen tavoille, kuten seteleille ja budjeteille. Tämä on toivottua kehitystä, mutta asettaa entistäkin suurempaa painetta alan viestijöille niin työmäärän puolesta kuin aikataulullisestikin. Puhumattakaan siitä, että viestijä saatetaan edelleen kategorisesti sivuuttaa päätöksenteossa tai hänen mielipiteensä saatetaan jättää omaan arvoonsa.

Valinnanvapautta koskevan viestinnän tarve on jo nyt mittava, mutta se tulee kasvamaan ja haastamaan kansalaisten yhdenvertaisuutta entisestään. Valinnanvapaudesta on kehittynyt monille mörkö, vaikeasti ymmärrettävä ja jopa pelottava kokonaisuus. Monet ajattelevat, että valinnanvapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa on aivan uusi asia, vaikka esimerkiksi hallituksen esittämän asiakassetelin kaltaisia järjestämistapoja on sovellettu jo hyvä tovi nykyisellä lainsäädännöllä, ja hyviä kokemuksia on kertynyt läpi Suomen. Jos valinnanvapausviestinnässä olisi onnistuttu viime vuosikymmenen aikana, ehkä koko keskustelu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta olisi tässä vaiheessa eri raiteilla.

Kansalaisten perustavanlaatuiset oikeudet ovat riippuvaisia viestinnän asiantuntijoista. Tälläkään hetkellä kansalaisten valinnanvapaus ei toteudu niissä mitoissa, joissa se jo voisi toteutua. Monin osin siksi, että kansalaiset eivät ymmärrä vaatia. Kansalaiset eivät ymmärrä vaatia, jos heille ei anneta oikeutta vaatia. Tämä tasa-arvon kannalta kriittinen oikeus annetaan oikea-aikaisella ja selkeällä viestinnällä, jonka lähtökohdat on oltava eniten palveluja käyttävissä kansalaisissa.

Valinnanvapausviestinnällä yhdenvertaisuutta

Hallittua valinnanvapautta rakennetaan siksi, että meistä jokainen voisi rakentaa omanlaisensa elämän ja saada rakentamisen avuksi juuri hänelle itselleen räätälöityä tukea. Valinnanvapautta rakennetaan siksi, että löydämme hyvien kokemuksien kautta kestäviä ratkaisuja niin kansanterveydellisestä kuin -taloudellisestakin näkökulmasta. Valinnanvapautta ei kuitenkaan ole ilman selkeää, saavutettavaa ja kattavaa viestintää. Tämän pitäisi olla jo itsestäänselvyys, mutta valitettavasti se ei sitä ole. Nyt siitä on aika tehdä itsestäänselvyys.

Selkoviestinnästä tinkiminen ja jargonin taakse piiloutuminen ovat taakka koko yhteiskunnalle. Jos pystymme viestimään asiat sellaisilla tavoilla, että heikoimmassakin asemassa olevat ja eniten palveluja tarvitset ymmärtävät ne, niin väitän, että ei muillakaan kansalaisilla ole vaikeuksia ymmärtää. Heikoimpien nostaminen keskiöön ei ole pelkästään sosiaalinen peruste, vaan myös taloudellinen. Mikä tärkeintä, se on inhimillinen peruste.

Sote-viestijä, muista, että sinullakin on oikeus vaatia. Vaadi selkeyttä. Vaadi, että sinua kuunnellaan. Ennen kaikkea vaadi tasa-arvoa. Se on tärkein tehtäväsi. Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuus on meistä kiinni.