Se, missä sävyssä strategiavalinnoista puhutaan, ratkaisee sekä strategioiden laadun että toteutusvauhdin. Pikkupuhe on kuin kahvisuodattimen filtteri, jonka läpi johdon viestit suodattuvat osaksi yhteisön elämää. Pikkupuheella maistellaan päätösten tahtotilaa, johdon sitoutuneisuutta ja käytännön toteutuksia. Tulkinnat ratkaisevat, miten saatuun tietoon suhtaudutaan: innostutaanko ja halutaan ripeästi liittyä mukaan uusien hankkeiden toteutukseen vai koetaanko uudet jutut vieraina, sisällöltään epärealistisina tai kertamuutoksina liian isoina.

Organisaatiokulttuuri perkaa strategian

Avoimessa ja mutkattomassa organisaatiokulttuurissa pikkupuhe ottaa selvää, jakaa ideoita ja kannustaa yrittämään. Epäilevässä kulttuurissa keskitytään hakemaan huonoja puolia kaikessa esitetyssä, huhuille luodaan tilaa, muistellaan menneiden hankkeiden vikoja. Kuppikunnissa pikkupuheella vahvistetaan omia käsityksiä, pahimmillaan synkkämaalataan johdon ehdotukset uudistumisesta kauas omasta työstä.

Pikkupuheen filtteri toimii myös toiseen suuntaan. Mitä tietoa johto saa työyhteisöltään? Liikkuvatko ideat, asiakkaiden huolet, tiedot parhaista käytännöistä, ihmisten tunnelmista ja jaksamisesta? Kertovatko ihmiset havaintonsa ja oivalluksensa, niin että ne aidon vuoropuhelun kautta tavoittavat johdon?

Miten sisäinen viestintä voi tukea pikkupuhetta?

Samalla kun ihmisiä halutaan aktiivisesti lähestyä viesteillä ja kyselyillä ja monet uudet viestintäkanavat tekevät lähettämisen helpoksi, niin karu tutkimustulos nykytilasta kertoo, että kahdeksankymmentä prosenttia viestinnästä on lähettämistä ja vain kaksikymmentä prosenttia vuoropuhelua. Professori Jim Macnamara tuo kirjassaan Organizational Listening (2016, 2022) esiin organisaatioiden viestintäkäytännöistä tuloksen, miten erityisesti sisäinen viestintä on yksisuuntaistunut. Samansuuntaisia tuloksia vahvistavat myös professori Nick Couldryn ”Voice and Listening” tutkimustulokset mm. kirjassa Why Voice Matters (2010).

Tulokset kertovat samalla kuuntelun puutteista. Asian tai kysymyksen esittäjä kokee harvoin saavansa palautteen, miten hänen kannanottonsa vastaanotettiin. Häntä kuullaan, häntä kuunnellaan, mutta palaute jää uupumaan. Tutkijat kertovat johtopäätöksissä huolensa, miten viestinnän yksisuuntaistuminen ja kuunteluluupin puutteet vaikuttavat sekä yhteiskunnassa että yksittäisissä organisaatioissa passivoisasti. Sen sijaan että haluttu osallistuminen muuttuu passiivisuudeksi.

Jos strategia ei löydä paikkaansa pikkupuheessa, niin huonoimmillaan työyhteisö viehättyy huhuista ja ennakkoluuloisista tulkinnoista ja betonoi muutosvastarintansa.

Mikä auttaa?

• Luodaan strategiasta ja sen tavoitteista selkeät kiteytykset ja tarinallistaminen, joita on helppo toistaa kannustavina kehotuksina ja tarjota pikkupuheelle asioihin tarttuvaa energiaa.
• Johdon on tärkeää varata aikaa osallistuakseen pikkupuheeseen eri kokoontumisyhteyksissä. On taito sujahtaa luontevasti mukaan porinaan, jotta voi avata strategian taustoja sekä kannustaa osallistumaan strategiatyöhön.
• Haetaan uudenlaista ajattelua ja ratkaisuja, miten etä- ja hybridityössä, globaalissa yhteistyössä joustavine työaikoineen ja työsuhteineen luodaan vuoropuhelua strategiasta ja tulevaisuuden haasteista.
• Vähennetään sisäisen viestinnän siloisuutta. Tuodaan esiin reippaasti toiminnan haasteita ja mielipiteiden kirjoa keinoista ja onnistumisista; maineongelmia ei karteta.
• Pujotetaan pikkupuhe osaksi lukuisia tapaamisia, kokouksia ja valmennuksia. Aina pieni porina ja rohkaisu hiljaisille, jotka arkuuttaan tai tottumattomuuttaan eivät hevin ota julkisesti kantaa. Käytetään aktiivisesti teknologian tarjoamia vuoropuheluja, joissa tasa-arvo toteutuu itsestään selvänä.

Viestinnän ammattilaisia tarvitaan sekä kiteyttämään ja tarinallistamaan strategia että luomaan tehokkaat kanavat, joilla yhteisön jäsenet tavoitetaan ja joiden avulla ylläpidetään strategiatyössä tarvittavaa fokusta ja energiaa.

Viestijät varmistavat, että työyhteisöjen kokoontumisissa rohkealle ja uteliaalle keskustelulle on tilaa sekä ajallisesti että henkisesti. Pikkupuhe ei saa jäädä vain kokousten ulkopuolelle, vaan ihmisille tärkeät ajatukset ovat myös osa työyhteisöjen tapaamisten vuoropuhelua.

Viestinnän ammattilaiset tukevat johtoa, esihenkilöitä ja asiantuntijoita kehittymään taitaviksi viestijöiksi, jotka keskustelevat ajankohtaisista haasteista. Johto ei saa väsyä kysymään, kertomaan ja kuuntelemaan sekä toistamaan strategian kiteytyksiä.