Jos ihmiset ovat eläimiä, viestinnän ammattilainen on mustekala. Meillä on lonkeroissamme niin tabletti, kynä, puhelin kuin printtikin - jopa yhtäaikaisesti. Viestejä lentää sellaiseen tahtiin, että mustekalan tilalla on usein vain höyrypilvi. Mitä enemmän sisältöä siellä, täällä ja tuolla, sitä enemmän sinä tai työnantajasi olette olemassa - ainakin Googlen mielestä. Olemme kaikkialla kaikenaikaa ja elämme illuusiossa, että olemme läsnä jakamalla ja reagoimalla digitaalisesti kommunikoituun tai jaettuun viestiin.

Voisi sanoa, että viestinnän ammattilainen on hyvä viestimään. Vai onko? Viestinnän ammattilainen osaa kirjoittaa kohderyhmää puhuttelevan tekstin ja tietää millä somekanavalla tavoittaa viestilleen oikeat henkilöt. Viestinnän ammattilainen typistää taitavasti ydinsanomansa twiittiin ja tajuaa, että nonverbaalista kanssakäymistä on silloin tällöin selkeytettävä hymiöllä. Viestinnän ammattilainen tietää, että koirankakkapusseista ei voi viestiä ja markkinoida samalla tavalla ihmisille ja koirille.

Ihmiset osaavat viestiä mutta digihurmoksessa yhä vähemmän kohdata toisiaan.

Jopa viestinnän ammattilaisille tämä tuntuu olevan haaste. Senkin kerran kun tapaamme kasvokkain esimerkiksi kuunnellaksemme mielenkiintoisia puheenvuoroja, tuijotamme ruutuja tai dioja, emme puhujaa. Sen sijaan, että osuva kiteytys nostattaisi aplodit, nousee verkossa tai kovalevyllä vain sähkönkulutus. Kun kasvokkaistilanne on ohi, kiittelemme toisiamme hymykuvaisten profiilien takaa tai jaamme parhaat palat verkossa verkostoillemme.

Kun viestinnän ammattilainen hurraa hurmiossa digivallankumoukselle ja keskittyy näyttämään esimerkkiä sen mahdollisuuksista muille, ei aika usein riitä “todellisille kohtaamisille”. Ja kuten kaikki muutkin taidot, ruostuu myös taito tulkita tai ehkä ennemmin hallita ja peilata omaa viestintäänsä, sitä 80 prosenttia, joka ei ole verbaalista.

Digitaalista tai printtiä, viestintä on nykypäivänä siunaus monessa mielessä. Se antaa meille tietyllä tapaa aikaa, jota tänä päivänä kaikilla on liian vähän pidentyneestä elinajanodotteesta huolimatta. Se antaa aikaa hioa viestintää enemmän kuin kasvokkaistilanteessa on mahdollista. Samalla kasvokkaisviestintä, sen yleisön kohtaaminen face-to-face, jolle viestimme näppärästi digiverkoissa, vaikeutuu. Osaamme viestiä sadoille seuraajille mutta osaammeko kohdata edes kymmenpäisen yleisön kasvokkain?

Kuinka hyvin saamme viestimme perille silloin, kun välissä on pelkkää ilmaa?

Karin Metsäpelto on yksi ProComin valmentajajaoksen puheenjohtajista ja on perustamassa esiintymisen treeniryhmää, jonka on tarkoitus kokoontua säännöllisin väliajoin harjoittelemaan puhumista ja esiintymistä. Ryhmä kokoontuu ensimmäistä kertaa toiminnan kick-offiin 13.4. Mukaan voi ilmoittautua täällä 10.4. mennessä.HUOM! Ryhmä on tarkoitettu vain ProComin jäsenille.