Hyppelen eräänä lauantaiaamuna portaita alas lenkkeilyvarusteet päällä vain huomatakseni, että mieheni tekeekin lähtöä hiihtämään. Alle kouluikäiset lapsemme syövät aamupalaa. Räjähdän, sillä olimme edellisenä päivänä sopineet, että menen aamusta juoksemaan. Mieheni sanoo rauhallisesti, että voi hyvin mennä myöhemminkin, hän oli ajatellut, että nukun vielä hetken. Sitten hän kysyy, miksi suutun niin kovasti.

Reaktioni on tosiaan aivan liian suuri tilanteeseen nähden. Kuulostelen itseäni ja sitä, mistä kiukkuni kumpuaa. Saan suuttumukseni taustalla olevista tunteista pian kiinni, vaikka helppoa se ei ole. Huomaan mustasukkaisuutta mieheni ajasta ja myös turvattomuutta, koska en voi hallita perheenjäsenteni tekemisiä.

Eipä ole kaunista tämä oman sielunmaiseman tulkinta. Vielä vaikeampaa on sanoa asiat ääneen. Haluan kuitenkin oppia tuntemaan itseäni paremmin, sen vuoksi tunnetyö on minulle tällä hetkellä tärkeää.

Siirrytäänpä työpaikalle. Siellä on usein kymmeniä, satoja tai tuhansia työntekijöitä, joilla kullakin on oma sielunmaisemansa. Työpaikoilla me suunnittelemme ja tavoittelemme yhdessä yhtiölle tärkeitä päämääriä. Tunteemme ovat myös mukana työpaikalla, vaikka niistä ei siellä usein puhutakaan – ainakaan virallisesti.

Professori Pauli Juuti kirjoittaa tuoreessa jaettua johtajuutta käsittelevässä kirjassaan tunteiden johtamisesta yhtenä organisaatioiden menestymisen edellytyksenä. Hän peräänkuuluttaa työpaikoille tietoista läsnäoloa. Läsnä ollessamme huomaamme omat ja toisten tunteet. Kun oppii vielä hyväksymään nämä tunteet, ne eivät saa meitä valtaansa ja vie mukanaan.

Viestintäammattilaisena olen usein valmistellut eri yhteyksissä henkilöstölle esityksiä, tiedotteita, uutisia ja strategiapapereita huolellisesti ja täsmällisesti. Mutta vaikka jokin asia olisi johdon toimesta kuinka hyvin tahansa mietitty, pelkkä tiedon alaspäin kaataminen ei useinkaan riitä. Käynnistyy armoton käytäväkeskustelu ja spekulointi. Huhumyllyt pyörivät ja epävirallinen organisaatio uhkuu voimaa.

Näen, että on yhä vähemmän asioita, jotka voi vain tiedottaa, ja enemmän niitä, missä tarvittaisiin talon sisällä avoimuutta ja dialogia ennen päätöksentekoa. Henkilöstön tunteita ei nimittäin kannata sivuuttaa, eivät ne sillä mihinkään katoa.

Mikäli haluamme, että työntekijät todella ovat asioiden takana, eikä niitä vastaan, pitää heidät ottaa mukaan päätöksentekoon. Asiantuntijoissa on paljon viisautta ja voimaa, joka jää hyödyntämättä, jos heitä yrittää johtaa käskyttämällä. Nyt liikutaankin sitten heikoilla jäillä. Perinteisen autoritäärisen kulttuurin johtajat kun uskovat, että heillä on paras tietämys asioista, mikä ei tämän päivän työpaikoilla enää päde. On myös tutkittu, että johtajia ja esimiehiä pelottaa antaa valtaa ja vastuuta muille. Eikä se oikein onnistukaan, elleivät he ensin opi tuntemaan itseään syvällisesti.

Itsetuntemuksen lisääminen on hyväksi ihan meille kaikille asemasta, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Keskeistä on oman mielen liikkeiden tunnistaminen sekä omien tunteiden huomaaminen ja niiden alkuperän pohtiminen. Samalla oma sisäinen intuitio saa äänivaltaa, mikä tuo omaan työhön ja elämään rauhaa ja aitoutta. Ainakin itse aion jatkaa tunnetyötäni tunne ja tilanne kerrallaan. Näin minusta saa yhä läsnä olevamman ja empaattisemman työkaverin, puolison, ystävän ja äidin. Niin, ja pääsee miehenikin jatkossa rauhassa sinne ladulle!

Lue lisää

Great Game of Business, Jack Stack (Huom! Tämä on Futuricen toimitusjohtajan Tuomas Syrjäsen vinkkaama kirja viime vuoden ProCom-päivässä, ihan must read!)

Jaetun johtajuuden taito, Pauli Juuti

Kiukku on voimaa, Harriet Lerner

Puhekouluttaja Juhana Torkin haastattelu Hesarissa 27.2.2014 viestinnästä ja tunteista työpaikoilla.