Kun lähdimme viestimään neuromoninaisuudesta Swecolla, tärkein tavoitteemme oli tietoisuuden lisääminen. Mistä puhumme, kun puhumme neurokirjosta? Miten se näkyy työpaikoilla ja miten voisimme ottaa neurodiversiteetin paremmin huomioon?

Se, että pystyimme tekemään vaikuttavaa viestintää, johtui pitkälti siitä, että sain mukaan pari swecolaista nepsyä, jotka halusivat edistää asiaa.

Julkaisin intraamme artikkelin ”Neuromoninaisuus työelämässä”, joka on yksi intramme luetuimmista ja tykätyimmistä artikkeleista. Artikkeli poiki sen verran yhteydenottoja ja toivetta, että oli perustettava oma ryhmä nepsyille. Tänä vuonna meillä on pilottina nepsyjen sparriryhmä, joka tapaa neljä kertaa vuodessa valmentaja Riikka Seppälän johdolla. Tämän jälkeen olemme julkaisseet intrassa henkilökohtaisen tarinen 45-vuotiaasta asiantuntijastamme, joka oli saanut autismin kirjon diagnoosin sekä jutun ADHD-diagnoosin saaneesta asiantuntijasta. Teimme myös somea varten omat postaukset, koska oma henkilöstömme seuraa aktiivisesti somekanaviamme.

Yhtenä edellytyksenä positiiviselle viestinnälle oli se, että haastattelemani nepsyt olivat saaneet omalta esihenkilöltään ja lähityöyhteisöltään tukea ja työn tekemisen tapoja oli mietitty ja mukautettu sopimaan omiin tarpeisiin.

Eikä teeman käsittely jäänytkään siihen, vaan neuromoninaisuudesta on puhuttu osastopäivillä, perehdytyspäivissä ja johtoryhmässä. Keskustelut ovat nousseet orgaanisesti esille, ihmiset ovat kiittäneet tarinoista ja siitä, että asiasta puhutaan. Kommentit intrassa ovat olleet liikuttavia ja liikuttuneita. Saimme myös monta nepsyä mukaan Swecon kaikille avoimeen Diversity-verkostoon, jossa pohdimme, miten monimuotoisuutta ja osallisuutta edistämme.

Avoin ja inhimillinen viestintä mahdollisti asiasta puhumisen myös käytävillä ja kahvipöydissä. Teimme viestinnällä näkyväksi teeman, joka ansaitsi tulla osaksi työyhteisöämme.

Teimme viestinnällä näkyväksi teeman, joka ansaitsi tulla osaksi työyhteisöämme.

Mekin olemme vasta neurokirjomatkamme alussa, mutta haluan jo tässä vaiheessa jakaa omat vinkkini viestijöille.

Vinkit neurodiversiteetistä viestimiseen työyhteisössä

1. Ota nepsyt mukaan viestintään alusta saakka

Vaikka olin perehtynyt neuromoninaisuuteen ja olin tyytyväinen omaan tekstiini, sain kuitenkin arvokasta palautetta nepsyiltä liittyen joihinkin sanavalintoihini sekä kokonaisvaltaisesti jutun sävyyn – informatiivinen mutta oirelähtöinen artikkeli ei palvellut tarkoitustaan. Ilman tätä panosta artikkeleihin ja somepostauksiin olisi voinut jäänyt vääränlainen fiilis, joka olisi voinut aiheuttaa myös negatiivista palautetta nepsyiltä.

2. Älä puhu pelkistä diagnooseista vaan ihmisyydestä

Löydä tasapaino viestintään. Diagnoosit ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa olla koko totuus. Neurokirjon ihmisten olemisen tapojen listaaminen ”oireiksi” on ongelmallista.

Tuo esille onnistumisia ja piirteistöä, joista on ollut ihmisille hyötyä. Meidän jutuissamme esimerkiksi haluttiin tuoda esille, että autisti toimii meillä projektipäällikkönä ja että ADHD tuo pelottomuutta, innostusta ja energiaa.

Esimerkiksi näin kuvasimme neurokirjoa (ilman, että lääketieteellisistä diagnooseista puhutaan mitään): Neurokirjossa on kyse aivojen ja hermoston synnynnäisestä ominaisuudesta sekä aivotoiminnan toiminnallisesta ja rakenteellisesta erilaisuudesta, joka heijastuu ihmisen tapaan hahmottaa maailmaa, toimia ja vuorovaikuttaa muiden kanssa.

3. Sanoita asiat oman organisaation tyyliin sopivasti

Hyviä lähteitä ja benchmarkeja löytää varmasti netistä, mutta jos haluaa, että viesti resonoi omassa väessä, pitää tuntea oma organisaatio. Mikä kulma ja tyyli sopii meille? Mikä on aitoa? Näkökulmia ja palautetta kannattaa hakea nepsyjen lisäksi esimerkiksi HR:ltä ja näin varmistaa, että sanoitus tuntuu oikealta. Ei ole pahitteeksi sitouttaa myös johtoa mukaan.

4. Löydä ihmiset kertomaan omista kokemuksistaan

Ihmisiä kiinnostavat ihmiset ja aidot tarinat. Yritä löytää organisaatiostasi rohkeita nepsyjä, jotka haluavat kertoa omista kokemuksistaan. Henkilökohtainen tarina koskettaa ja voimauttaa työyhteisöä.

5. Kontekstoi työpaikalle

Neuromoninaisuus näkyy kaikilla elämänalueilla. Valtaväestölle suunnitelluilla työpaikoilla se voi aiheuttaa omanlaisia haasteita, mutta nepsyillä on tarjota myös vahvuuksia. Itselle sopivana tietolähteenä toimi Tampereen kesäyliopiston luento. Suosittelen kuuntelemaan: https://www.youtube.com/watch?v=A77I0tESyOk

Oletko kiinnostunut laajemmin DEI-teemoista? Osallistu koulutuspäiväämme 21.5. Sosiaalinen vastuullisuus: DEI – monimuotoisuus, yhdenvertaisuus, inklusiivisuus