Minulla kiemurtelee sisuskaluissa ikävästi. Tiedän, että pitäisi avata suu, mutta sanat takertuvat kurkkuun ja vatsassa myllää. Tästä tulee sanomista.

Minulla on kuitenkin puolellani yksi erinomaisen mahtava puolustustekijä. En ole viestinnän enkä markkinoinnin ammattilainen siinä merkityksessä, että minulla olisi kummastakaan virallista koulutusta.

Tämän seurauksena minulla ei ole professorin, oppikirjan eikä tutkinnon manttelinperintönä ammattikuntani rajanvetoon liittyviä velvoitteita. Ei ylpeydentunnetta omasta ammattinimikkeestäni. Ei hankaluuksia olla yhtä aikaa suloisen ja raivostuttavan pihalla siitä, mikä oikeastaan on viestinnän ja markkinoinnin välinen raja.

Siis MIKÄ on viestinnän ja markkinoinnin välinen raja?

Miksi meillä itse asiassa on erikseen viestijöitä ja markkinoijia? Aiheesta on puhuttu tässäkin blogissa, kun Hanna Harjula pohti keväällä 2016 viestijän identiteettikriisiä siirtyessään markkinointitoimiston leipiin. Harjulakin kirjoittaa, että viestintää ja markkinointia ei voi erottaa toisistaan. Mutta miksi ne kuitenkin aina erotetaan toisistaan?

Minun arkikokemukseni on se, että viestintä koetaan ylväämmäksi. Se on ei-niin-kaupallista, ei myyvää. Se on tiedottavaa ja totuudellista. Viestintä on ”puhdasta” viestin viemistä tai välittämistä siinä missä markkinoinnilla on takaa-ajatus: se yrittää myydä sinulle ajatukseni eli saada sinut kanssani samalle puolelle tässä kyseisessä asiassa. Ja lienet kanssani samaa mieltä, että rajanvedon ongelma on ilmeinen.

Mutta leikitellään hetki sillä ajatuksella, että tämä tässä on se rajanvedon syy. Koska myönnän ymmärtäväni, että välillä on tarpeen viestiä ja tiedottaa ilman taivutteluntahtoa. Viestiä vieden ja tarinaa kertoen vailla myytävää tarkoitusperää. Jos tämä on siis viestinnän ja markkinoinnin ero, seuraava kysymykseni kuuluu näin.

Miksi meillä on vain sisäistä viestintää?

Missä on sisäinen markkinointi? Kuvittelemmeko tosissaan, että työntekijöille riittää tiedotus, kun heidät yritetään saada motivoitumaan, muuttumaan, ylittämään itsensä, tuottamaan viiden tähden asiakaskokemuksia ja omistautumaan asialleen?

Kun henkilökunta halutaan saada syttymään uudelle strategialle tai roihahtamaan yrityksen uudelle palvelulle, se ei ole viestintää. Se on markkinointia se.

Markku Vierula muistutteli jo jouluna 2016, että viestinnän tulee markkinoida osaamisensa johdolle. Siis myydä asiansa, ei viestiä siitä. Miksi? Siksi, että myyminen ja markkinoiminen on muiden ihmisten taivuttelemista oman näkökulman kannalle tai tavoitteen taakse. Jos viestiminen on puhtaasti pelkkää kertomista, sillä ei ole tällaista agendaa.

Ja jos sillä on tällainen agenda, niin hetkinen, sittenhän se on jo markkinointia!

Markkinointia tehdään niin ulos kuin sisällekin

Olen paasannut ennenkin ja jatkuvasti kaikille asiakkailleni, että markkinointia tehdään yhtä paljon potentiaalisia asiakkaita ja työntekijöitä kuin nykyistä henkilöstöäkin varten. Päivä päivältä tulen tässä mielipiteessäni yhä jyrkemmäksi. Alan olla jo sitä mieltä, että välillä kokonaisia markkinointikampanjoita pitäisi suunnata pelkästään yrityksen sisälle.

Osassa yrityksissä tätä toki tehdään jo onnistuneesti. Helpoin ja selkein esimerkki sisäisestä markkinoinnista ovat yrityksen sisäiset tapahtumat. Niissä myydään ja markkinoidaan henkilökunnalle firman  imagoa ja arvoja esimerkiksi puheenvuorojen, ohjelmanumeroiden ja puitteiden kautta. Sisäisissä tapahtumissa vahvistetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja eletään todeksi toimintakulttuuriin liittyviä lupauksia ja väitteitä. Mutta silti surullisen usein firmassa tapahtuu jokin suuri muutos, kehitys tai evoluutiovaihe, joka tuutataan työntekijöille sähköpostin liitteenä ja toivotaan asioiden muuttuvan.

Ihminen on kuitenkin pääsääntöisesti tunneolento, joka silloin tällöin pystyy rationaaliseen ajatteluun. Näin on, vaikka kuinka yritämme insinööripainotteisissa unelmissamme toivoa, ettei näin olisi. Eikä tunneolento tartu mihinkään, mikä ei herätä hänessä minkäänlaista tunnetta.

Siksi minä haastan sinut tunnustamaan tunteelliset taipumuksemme ja tarpeemme haltioitua myös sisäisessä viestinnässä. Katsele markkinointia ja viestintää kaltaiseni hölmöläisen silmin ja kysy nelivuotiaan tavoin sata kertaa miksi ja tuhat kertaa miksi ei.

Miksi ei sisäistä markkinointia?