Ruotsin Akatemia päätti hiljattain ottaa sukupuolineutraalin hen-pronominin sanakirjansa seuraavaan painokseen. Tämä osoittaa, että jo usean vuoden käytössä ollut sana on vakiinnuttamassa asemansa virallisestikin ruotsin kielessä. Hen ei vastaa suomen kielen hän-sanaa, sillä sitä käytetään ainoastaan silloin, kun henkilön sukupuolta ei ole määritelty asiayhteydessä. Hen-sanan ei siis ole tarkoitus korvata han- ja hon-pronomineja, vaikka radikaaleimmissa piireissä sitä onkin koitettu.

Vaikka idea sukupuolineutraalista pronominista ei ole uusi, on sen ympärillä käyty keskustelu ollut Ruotsissa vilkasta.

Toisaalta uusi muoto on otettu positiivisesti vastaan ja sen on koettu helpottavan kerrontaa silloin, kun tekijän sukupuolta ei tunneta tai sitä ei haluta lauseyhteydessä korostaa. Uusi pronomini on osoittautunut myös erityisen tärkeäksi niille, joiden sukupuoli-identiteetti ei ole han tai hon, vaan jotain muuta.

Hen-pronominin vastustajat ovat puolestaan syyttäneet feministejä jopa ruotsin kielen tuhoamisesta ja korostaneet hen-sanan olevan liian feminiinen, sillä tarkoittaahan se englanniksi kanaa. Tämä puolestaan on johtanut jopa humoristisia piirteitä saaneeseen keskusteluun, jossa hen-pronominin rinnalle on kehitetty maskuliinisempi sukupuolineutraali pronomini hum. Hum ei missään vaiheessa ole ollut virallisessa käytössä, mutta sen epävirallinenkin esiinnosto kuvaa hyvin kielen sukupuolirakenteita ja niiden murtamisen vaikeutta.

Itse teen usein virheitä kolmannen persoonan sukupuolen kanssa niin englanniksi kuin ruotsiksikin ja selitän usein ruotsalaisille ystävilleni ja kollegoilleni sen johtuvan siitä, että meillä Suomessa on käytössä vain yksi, sukupuolineutraali pronomini hän. Tämä johtaa lähes aina ihmetyksen jälkeiseen (huvittavaankin) kysymystulvaan: Milloin sukupuolineutraalista pronominista on päätetty Suomessa? Entä onko aiheesta järjestetty kansanäänestys? Kai tekijän sukupuoli kuitenkin selviää muusta lauserakenteesta tai verbien taivutuksesta, vaikka käytössä olisikin vain yksi pronomini? Miten näin radikaali uudistus on ollut Suomessa mahdollinen?

Ihmetys on melkoinen kun kerron sukupuolineutraalin pronominin olleen osa suomen kieltä jo sen alkuajoista. Tekijän sukupuoli ei myöskään selviä lauserakenteesta ja puhekielessä ei itse asiassa aina edes se, onko tekijä ihminen vai eläin. Tämä siksi, että hän korvautuu usein sanalla se, joka taas voi olla lähes mitä tahansa.

Tässä vaiheessa ruotsalainen on luovuttanut. Liian monimutkaista ja niin suomalaista: ei keskustelua, ei kansanäänestystä. Kaikki tekevät niin kuin alun alkaen on päätetty, eikä kukaan tiedä pronominin perusteella onko uusi kollega mies vai nainen tai onko kulman takana koira vai ihminen.

Niin, sillä ei itse asiassa taida olla meille suomalaisille väliä. Kerrankin radikaali uudistus, josta meidän ei tarvitse enää keskustella ja kinastella netin keskustelupalstoilla.

Kiitos Mikael Agricola!