Olen urheilijaperheestä ja aloitin urheilun jo lapsena. Urheilun ja kilpailemisen tuoma adrenaliini oli kuin huumetta, johon jäi koukkuun. Olin hyvä monessakin eri lajissa, mutta ajan kuluessa lajeista valikoitui ne itselle sopivimmat, joissa olin luontaisesti hieman parempi kuin muissa lajeissa. Sitten vain asetettiin tavoitteet korkealle! Ehkä minusta tulee tässä joskus Suomen paras?

Menestymisen myötä paineet kasvavat ja käyvät välillä jopa sietämättömiksi. Tämän urheilusta tutun ilmiön olen havainnut myös koulumaailmassa ja työelämässä. Omat tavoitteet menestymiselle asetetaan korkealle, töitä paiskitaan kovasti ja paineet kasvavat. Tulokset voivat olla hyvät. Kokeesta saadaan hyvä arvosana tai työelämässä saavutetaan tai jopa ylitetään itselle asetettu tavoite. Tämän jälkeen voi taputtaa itseään olkapäälle. Mutta, mitä jos olo ei kuitenkaan tunnu riemukkaalta? Ehkä omasta mielestä tavoitetta ei ylitetty riittävän selvästi, tai ehkä omassa mielessä tavoite oli ollut vieläkin korkeammalla. Oliko tulos siis sittenkään riittävän hyvä, että voi kokea onnistuneensa?

Olen työskennellyt tapahtumatuottajana ja markkinoinnin asiantuntijana pienemmissä ja suuremmissa yrityksissä. Tapahtumatuottajan työtä on pidetty stressaavana ammattivertailuissa. Myös viestijät kokevat työnsä kuormittavaksi (Viestinnän ala 2021 -tutkimus). Tunnistan näihin töihin liittyvät stressitekijät: kiire, ad hoc -tehtävät, työn silppuisuus. Kaikissa rooleissa yhtäläistä on ollut myös kunnianhimoiset tavoitteet ja onnistumisen mittarit, jotka osaltaan voivat myös lisätä stressiä.

Käännä mittarit avuksesi

Yrityksen kaikessa tekemisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa viestinnällä on oleellinen rooli. Joulukuussa julkaistussa Viestinnän pulssi -verkkopaneelin tuloksissa nousikin esille, että viestintä on noussut organisaatioissa yhä strategisempaan asemaan. Viestinnän rooli on kasvanut. Tätä kautta toki viestinnän tiimeihin kohdistetaan yhä enemmän odotuksia. Tehtäviä riittää ja tunnollinen ihminen tekee parhaansa joka tilanteessa. Äkkiä tuntuukin, ettei aika riitä mihinkään. Mitä tehdä? Tällöin kannattaakin käyttää tavoitteita ja mittareita omaksi avuksi. Tanja Vaari kirjoitti aiemmin Viestijät-blogitekstissään osuvasti, että asettamalla viestinnälle mittarit itse varmistat, että huomio on oikeassa tekemisessä ja tavoitteet realistisia. Erinomainen neuvo myös muussa tekemisessä: käännä mittarit avuksesi. Järkevät tavoitteet ja mittarit auttavat priorisoimaan tekemistä ja kohdistavat katseen oleelliseen.

Vuoden vaihtuessa luomme usein myös itse itsellemme tavoitteita sekä työelämän että henkilökohtaisen elämän puolella. Tavoitteita asetettaessa olisi kuitenkin syytä huomioida, etteivät ne määrittele ketään ihmisenä. Tavoitteet motivoivat työskentelemään ahkerasti, mutta ne eivät saisi aiheuttaa liiallisia paineita. Muuten edessä voi olla uupumus jatkuvaan suorittamiseen ja menestymisen tavoitteluun.

Muistutuksena meille kaikille: mietitään sopivia, saavutettavia tavoitteita alkaneelle vuodelle ja ollaan armollisia itsellemme. Realistisen tavoitteen saavuttaminen on riittävän hyvä. Hyvää alkanutta vuotta!