Kaikki myyvät jotakin, sanovat kyynikot. Kauppatavara voi olla myyjä itse, tuote, palvelu tai ideologia.  Väite on siinä mielessä totta, että ihmiset tekevät harvemmin mitään ilman tarkoitusperiä. Idealisti voisi huomauttaa, että ihmiset kykenevät myös pyyteettömyyteen.

Mikäli kaupat jäävät myyjältä syntymättä, vikaa ei etsitä myyntityöstä eikä tuotteesta. Syyllinen löytyy luurin toisesta päästä tai neuvottelupöydän vastakkaiselta puolelta. Asiakas ei tällä kertaa ymmärtänyt tuotteen hyötyjä ja erinomaisuutta.

Mediaa seuraamalla saa sen käsityksen, että moni toimii suomalaisessa yhteiskunnassa ymmärrystä vailla. Lobbarit, poliitikot ja tutkijat kertovat säännöllisesti, miten jonkin tärkeän asian merkitystä ei ole ymmärretty.

Yhteinen etu on oiva keppihevonen, jolla voi ajaa oman viiteryhmän asiaa. On suosittua väittää, että Suomi on kriisissä, jonka vakavuutta ei ole täysin ymmärretty. Väite on koominen maassa, jossa synkistely on merkki älykkyydestä ja kansallinen hyve. Se kuitenkin toimii. Siksi Suomessa on ylitarjontaa kriisitietoisuuden levittäjistä.

Silloin, kun viestintä ei saa organisaatiossa ansaitsemaansa asemaa, on tapana sanoa, että johto ei ole ymmärtänyt viestinnän merkitystä. Tekee kovasti mieli kysyä, että eikö viestintä osaa viestiä omaa merkitystään.

Jos näin on, niin ehkä viestinnän arvostus on kohdallaan.

Se, että asian merkitystä ei ole ymmärretty, on tietenkin kiertoilmaisu. Se on sivistynyt tapa sanoa, että olemme eri mieltä, mutta minä olen oikeassa. Tällaiset taidot kuuluvat hyvän keskustelukulttuurin perusteisiin.

Jos olet eri mieltä kanssasi, et ole täysin ymmärtänyt näkökulmani merkitystä.