Ajattelin aiemmin, että mentoroinnista on eniten hyötyä uran alkuvaiheessa tai silloin, jos vaihtaa ammattia. Olin väärässä. Kokemusvuodet eivät poista mentoroinnin mahdollisuuksia. Aina löytyy joku vertainen tai kokeneempi, joka voi auttaa jäsentämään ja selkeyttämään omaa ajattelua. On toki selvä, että mitä kokeneimmista ammattilaisista on kyse, sitä vähemmän on mentorikandidaatteja tarjolla. Mutta sellainen kyllä löytyy, kun aika on oikea.

Olen salaa unelmoinut omasta mentorista jo useampana vuonna. Tänä vuonna unelmani toteutui, löysin itselleni yrittäjä-mentorin. Olin niin onnellinen – nyt vihdoin saisin jonkun, joka auttaisi minua kehittymään uusiin sfääreihin! Pitää kuitenkin varoa mitä toivoo. Aktorina oleminen on nimittäin vaativaa puuhaa! Ensimmäisessä keskustelussa minua jännitti niin paljon, että käteni tärisivät. Siis minulla! Ihmisellä, joka esiintyy lähes päivittäin, ratkoo konflikteja työkseen ja on olevinaan niin kauhean sinut itsensä ja tunteidensa kanssa... Mikä minua oikeastaan jännitti? Huomasin, että vaikeinta oli pukea tähän saakka vain oman mielen perukoilla itäneet huolenpoikaset sanoiksi. Jotenkin niistä tuli vasta silloin totta. Oli vaikea myöntää omat haasteensa ja pelkonsa.

En päästä itseäni enkä mentoriani helpolla. Olen hyvin avonainen ja suora. Hän on minulle aivan samanlainen. Keskustelut mentorin kanssa ovat kivuliaan rehellisiä. Tuon pöytään aina jotain sellaista, mistä en ole uskaltanut puhua kenenkään muun kanssa – en lähestulkoon myöntää edes itselleni. Hän kuuntelee ja ottaa asiani aina vakavasti. Hän esittää näkökulmia ja kertoo esimerkkejä. Sitten hän kysyy kiperiä kysymyksiä. Sellaisia, että menen ihan hiljaiseksi, kun en ole koskaan ajatellutkaan asiaa sellaiselta kantilta. Tai sitten alan kiemurtelemaan, kun vastaus kysymykseen on NIIN epämukava, mutta samalla tuskallisen tärkeää kohdata. Lähden keskusteluista täynnä motivaatiota ja samalla jännitän, että onkohan minusta siihen, mihin hän minua lempeän jämäkästi haastaa. Aina minusta on ollut.

Sitä saa mitä tilaa

Jokainen saa mentorisuhteeltaan sitä, mitä siltä haluaa. Tämä on mentoroinnin viehätys. Ei ole mitään valmista sapluunaa, jonka mukaan lähdetään taittamaan matkaa. Aktori määrää. Hän päättää tavoitteet sekä suhteelle, että yksittäisille keskusteluille. Mentori kiipeää aktorin kanssa sille kukkulalle – tai vuorelle – , jonka aktori on määrittänyt valloitettavaksi. Kukkulaksi kannattaa valita sellainen, jolle ei yksin haluaisi, osaisi tai uskaltaisi kiivetä. Ja kannattaa varautua siihen, että mentorin askel siinä vierellä näyttää usein ärsyttävän kevyeltä omaan tuskallisen hitaaseen räpiköintiin verrattuna. Mutta mitä enemmän hikoilee, sitä korkeammalle pääsee.

Aktori määrää. Hän päättää tavoitteet sekä suhteelle, että yksittäisille keskusteluille. Mentori kiipeää aktorin kanssa sille kukkulalle – tai vuorelle – , jonka aktori on määrittänyt valloitettavaksi. Kukkulaksi kannattaa valita sellainen, jolle ei yksin haluaisi, osaisi tai uskaltaisi kiivetä.

Mentorin kanssa on yhteisen matkan lopuksi upea tilaisuus pysähtyä ja katsoa mihin saakka päästiin. Tällainen retrospektiivi on tärkeää, koska usein kiinnitämme huomiota vain siihen, kuinka pitkä matka on seuraavalle kukkulanhuipulle. Silloin saattaa jäädä huomaamatta se kehitys ja ne tärkeät askeleet, joiden eteen on tehty yhdessä sinnikkäästi töitä. Taaksepäin katsominen luo aikaansaamisen iloa ja arvostusta omaa jo tehtyä työtä kohtaan.

ProComin tämän vuoden mentorointiohjelma päättyy pian ja pysähdymme katsomaan maisemia ja juhlimaan valloitettuja huippuja. Ilmoittautuminen vuoden 2023 ohjelmaan on auki parhaillaan. Hae mukaan, jos kaipaat kiipeilykaveria.

Lue lisää ProComin mentorointiohjelmasta ja ilmoittaudu mukaan >>