Alan opiskelijan silmin viestinnän ammattilaisuus on virstanpylväs omassa tulevaisuudessa, ja sinne jo päässeet toimivat kannustimina pyrkiä samaan. Reitti ammattilaiseksi vaikuttaa aluksi hahmottomalta, ja päämäärien asettaminen tuntuu hankalalta. Oman mielen valtaa helposti epäusko omaan tekemiseen, kun oikealta ja vasemmalta LinkedIn -tuttavat vaikuttavat kahmivan oman alan harjoittelupaikkoja jo ennen fuksivuoden joulua, ja vastavalmistuneet näyttäisivät keräävät onnitteluja nimityksistään viestintäasiantuntijoiksi. Miten tuonne pääsee? Mihin ylipäänsä kannattaa tähdätä, ja mistä sitä kokemusta saa, jotta voi ikinä päästä minnekään?

Tiesin itse haluavani opiskella viestintää jo kauan ennen ylioppilaaksi lakitusta. Olin kiinnostunut siitä vaikutuksesta ja voimasta, joka viestinnällä on. Halusin oppia lisää viestinnän muutosvoimasta ja sen merkityksestä osana kaikkea toimintaa, joka meitä ympäröi. Näiden ajatusten siivittämänä astelin lopulta intoa puhkuen yliopistoon, ja aloitin opiskelut fuksin tarmolla. Olin kuitenkin ennen kaikkea kiinnostunut siitä, mitä kaikkea viestintä voi olla, en niinkään siitä mitä viestijät tekevät. En tuolloin pysähtynyt juuri lainkaan miettimään, mitä tavoittelisin omalla urallani. Oman urapolun visiointi tuntui kaukaiselta ja odotin, että saisin opiskeluideni kautta tulevaisuudelle tarkemmat raamit.

En kuitenkaan vielä kahden vuoden jälkeen ollut kaikkien läpi koluttujen kurssien kautta löytänyt tienviittaa viestinnän ammattilaiseksi. Oma näkemykseni viestinnän alasta oli liian kapea, enkä pystynyt tältä kentältä osoittamaan sormella mihinkään kohtaan – ”tuota minä haluan tehdä.” Yliopistokurssit eivät itsessään teoriapainotteisuudellaan tarjonneet minulle avaimia onneen tämän kysymyksen saralla, vaan ajatuskarttaa piti alkaa täydentää ensin itse.

Kolmannen opiskeluvuoteni alkaessa sain ensimmäisen harjoittelupaikkani ProComissa viestinnän harjoittelijana. Harjoittelun edetessä pääsin tarkastelemaan alaa ja sen toimijoita sisältä päin ja aloin hahmottaa myös viestinnän ammattilaisuutta tarkemmin. Viestijöitä on kaikkialla, jokaisella organisaatiolla – isolla ja pienellä, julkisella ja yksityisellä, yrityksellä ja järjestöllä – on omanlaisensa viestinnän tarve. Alan tekijöiden kirjo alkoi piirtyä mieleeni moniulotteisena joukkona.

Viestinnän ammattilaisuuden ympärille alkoi kerääntyä erilaisia viestijöitä yhdistäviä ominaisuuksia: viestinnän ammattilainen on hyvä tuottamaan erilaisia sisältöjä, hänellä on bisnesälyä ja hän hallitsee kokonaisuuden. Viestijällä pysyy yleensä näpeissään monet erilaiset alustat ja häneltä löytyy visuaalista silmää. Viestijä pystyy tarvittaessa sammuttelemaan tulipaloja ja osaa antaa organisaatiostaan ulospäin oikeat asiat oikeille kohderyhmille. Viestinnän ammattilainen tekee kokonaisuuksista houkuttelevia ja on usein avainasemassa pitämässä organisaation lankoja käsissään ja pyrkii ennakoimaan parhaansa mukaan. Viestijältä vaaditaan itseohjautuvuutta sekä oppimishalua, ja asioihin tulee pystyä reagoimaan toisinaan nopeasti. Viestijä voi näillä – sekä varmasti lukemattomilla muilla - taidoilla varustettuna löytää oman paikkansa melkein minkälaisesta työyhteisöstä tahansa, viestintää tarvitaan kaikkialla.

Harjoitteluni aikana pääsin kuulemaan ja näkemään valtavan monia erilaisia viestinnän ammattilaisia. Ja nyt osaan jo kysyvälle vastata, mikä minusta tulee – minusta tulee viestijä. Viestinnän ammattilaisuus tarkoittaa minulle tällä hetkellä kokonaisvaltaista ja monipuolista alan osaamista. Viestijällä on monissa paikoissa mahdollisuus olla avainroolissa toiminnan ytimessä. Viestijät ovat niin perustan luomisen kuin muutostyönkin ytimessä organisaatioissa. Viestijän ammatti-identiteetti ei vaikuta olevan milloinkaan täysin valmis. Se laajenee ja täsmentyy jatkuvasti, jos sille antaa mahdollisuuden ja on avoin oppimaan uutta. Kuluneiden kuukausien aikana olen saanut nähdä, ettei uuden oppiminen ja avoin verkostoituminen ole ainoastaan opiskelijoiden tehtävälistalla. Kaikkein kokeneimmatkin viestijät pyrkivät aktiivisesti kehittymään ja avartamaan omia näkemyksiään. Ehkä siinä onkin syy, miksi juuri he ovat siinä missä nyt ovat.

Viestijän ammatti-identiteetti ei vaikuta olevan milloinkaan täysin valmis. Se laajenee ja täsmentyy jatkuvasti, jos sille antaa mahdollisuuden ja on avoin oppimaan uutta.

Aion myös itse olla avoin uusille asioille, rohkea kokeilemaan sekä utelias oppimaan ja kuulemaan. En voi kieltää, ettenkö suuntaisi katsettani tulevaisuuteen paitsi odottavaisena, myös aavistuksen kauhuissani kaikesta siitä, mitä nopeasti muuttuvalla alalla on tarjottavanaan. Tavoitteeni on olla monipuolinen ja muuntautumiskykyinen viestijä, joka ei pelkää ahtaita paikkoja tai opittujen kaavojen heiluttelua. Nyt tiedän, että oma reittini viestinnän ammattilaiseksi avautuu yritteliäisyydellä, rohkealla tekemisellä ja avoimin mielin verkostoitumalla.

Jatka teeman parissa ProCom ry:n kaikille opiskelijoille avoimessa webinaarissa 25. tammikuuta! Lue lisää ja ilmottaudu mukaan.