Työnantaja katsoo 58-vuotiasta naispuolista työntekijää silmiin ja sanoo, että meillä on ongelma: liikaa ikäisiäsi työntekijöitä, ymmärräthän?

Tällaista ei uskoisi tapahtuvan Suomessa eikä tällaista saisi tapahtua 2020-luvun Suomessa.

Mutta näin vain tapahtuu. Keräsin helmikuun alussa ilmestynyttä tietokirjaani Pätkiä & potkuja, naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä varten ikäsyrjintää kokeneiden naisten tarinoita. Niitä oli verrattain helppo löytää. Usein kun avaa vain suunsa ja mainitsee sanan ikäsyrjintä, pöytäseurueessa joku tietää jonkun ikäsyrjintää kokeneen ellei sattumalta ole itse sitä kokenut.

Eurooppalaisissa tutkimuksissa Suomi erottuu korkean ikäsyrjinnän maana. Ikäryhmittäin tarkasteltuna Suomessa 55–64-vuotiaista merkittävästi pienempi osa käy töissä kuin muissa Pohjoismaissa.  Euroopan unionin tilastotoimiston Eurostatin vuoden 2018 loppupuolen tilaston mukaan Ruotsissa tämän ikäryhmän ihmisistä oli töissä 76,4 prosenttia. Suomessa 55–64-vuotiaiden työllisyysaste jää 62,5 prosenttiin.

Kaksi suurta ikäsyrjintää kokevaa ryhmää ovat synnytysiässä olevat kolmekymppiset naiset ja yli 55-vuotiaat naiset. Työnantaja ei halua palkata nuoria naisia raskausriskin takia. Työnantaja pelkää, että vanhempainvapaasta seuraa kuluja ja työhön palaava äiti on paljon pois töistä sairastelevan lapsen takia. Nuoria naisia syrjitään niin, että määräaikaisuuksia ei jatketa vanhempainvapaan jälkeen tai he joutuvat muuttamaan työtehtäviä palatessaan takaisin töihin. Tällaista syrjintää koki Tilastokeskuksen mukaan 42 000 naista vuonna 2018.

Yli 55-vuotiaita sanotaan helposti irti yt-neuvotteluissa, eivätkä he löydä uutta työtä. Työnantajat pitävät ikääntyneitä kalliina työntekijöinä. Ennakkoluuloiset työnantajat ajattelevat, että ikääntyvät eivät opi uusia asioita eivätkä sopeudu työelämän nopeisiin muutoksiin. Niina Viitasalon Tampereen yliopistoon tekemän tutkimuksen mukaan 7,5 prosenttia suomalaisista yli 55-vuotiaista naisista kokee ikäsyrjintää.

Samaan aikaan Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana. Lainsäädäntö Suomessa onkin hyvä. Syrjintä on kielletty monissa laissa, muun muassa laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuuslaissa. Ketään ei saa syrjiä iän tai sukupuolen vuoksi, sanotaan yhdenvertaisuuslaissa. Voi miettiä, tunnetaanko lakeja kovin tarkkaan vai eikö niistä välitetä, kun syrjintää kuitenkin tapahtuu paljon. Syrjintä on sitä kokeneelle niin raskas kokemus, että harva jaksaa viedä syrjinnän oikeuteen saakka. Joskus se kyllä kannattaa. Kirjassani on esimerkki nuoresta palvelualalla työskentelevästä naisesta, jolle työnantaja antoi potkut sähköpostilla. Syyksi työnantaja ilmoitti naisen raskauden ja terveydentilan. Nainen vei asian oikeuteen ja työnantaja tuomittiin maksamaan hänelle muun muassa tasa-arvolain mukaista hyvitystä.

Ikäsyrjinnän poistamiseksi on olemassa paljon keinoja. Kun osalla aloista on pulaa työntekijöistä, työnantajilla ei ole varaa syrjintään. Niinpä osa työnantajistakin on ryhtynyt vaatimaan ikäsyrjinnän poistamista. Työ ei syrji, sen tekevät asenteet, sanottiin EK:n järjestämässä kampanjassa vuonna 2018. Kampanjaan osallistui noin 400 yritystä ja kokemukset olivat hyviä. Kampanja sai yritysten rekrytoinnista vastaavia henkilöitä tarkastamaan asenteitaan, oliko heillä ennakkoluuloja esimerkiksi yli 50-vuotiaita naisia kohtaan.

Aivotutkimus ei tue lainkaan käsitystä, jonka mukaan yli viisikymppiset oppisivat huonosti uusia asioita. Päinvastoin, pitkä kokemus tuo kristallisoitunutta älykkyyttä, josta on paljon hyötyä työnantajalle.

Yksi keino torjua ikäsyrjintää rekrytoinnissa on anonyymi rekrytointi. Siinä rekrytoinnin alkuvaiheessa ei kysytä hakijan nimeä ikää tai sukupuolta. Osaaminen, ammattitaito ja motivaatio pääsevät paremmin esille. Tätä on kokeillut muun muassa S-ryhmä. Helsingin kaupunki ja Rovaniemi kokeilevat anonyymia rekrytointia tänä vuonna. Näin työ ja työntekijä voivat löytää toisensa ilman ennakkoluulojen nostattamaa muuria. Mielestäni tämä on hyvä askel kohti yhteiskuntaa, jossa ikä ei vaikuta rekrytointipäätökseen.