Kun elämän olosuhteet järkkyvät, ihminen pohtii tietoisesti tai vähintään alitajuisesti, kuka olen, mistä tulen ja minne olen matkalla. Näillä perustavilla kysymyksillä hahmotamme oman elämämme merkitystä ja sen liittymistä laajempiin kokonaisuuksiin. Viestijän rooli on muuttumassa yhä enemmän edustamansa yhteisön sosiaalieettiseksi ajattelijaksi ja arvopohjaisten ajatusten sanoittajaksi, kirjoittaa Taneli Hassinen, joka toimii syksyllä käynnistyvän ProComin kriisiviestinnän koulutusohjelman yhtenä pääkouluttajista.

Kriisiviestintä on kehittynyt omaksi viestinnän lajikseen, vaikka lopulta organisaation kaikki viestintä ja vuorovaikutus tapahtuu kriisin keskellä, ennen sitä tai sen jälkeen. Toki voidaan tunnistaa viestinnällisiä operaatioita, jotka tähtäävät toimintaedellytysten akuuttiin varmistamiseen ja olosuhteiden normalisointiin. Sekin on tärkeää.

Kriisiin liittyvällä viestinnällä on aina yksilö- ja yhteisöpsykologiset kytköksensä. Viestejä tuotetaan ja tulkitaan erilaisten mielen suotimien läpi. Tunteilla on keskeinen merkitys kriiseissä, sillä kriisin tuntu nousee emotionaaliselta alustalta. Yksilön kokemus on liikkeelle paneva voima. Joukkoistunut tunne saa liikkeelle massat. Siksi myös median eri alustoilla kriisin ytimessä on emootio.

Tunteet peilautuvat elämän merkitykseen

Ihminen miettii kriisin todellista ja potentiaalista vaikutusta omaan itseensä ja läheisiinsä. Tilanteita ja viestejä peilataan oman elämän merkityslähteisiin – juuri noiden alussa esittämieni kysymysten kautta. Niiden pohjalta nousevat myös tunteet ja reaktiot, jotka mediatisoituvat eli media ei ole vain alusta vaan myös osapuoli, kuten on nähty esimerkiksi Sanna Marinin tuoreimmassa kohussa.

Tatjana Schnell on tutkinut elämän merkityslähteitä. Hän jaottelee ne neljään kategoriaan: hyvinvointi ja läheisyys, itsensä toteuttaminen, järjestys sekä minuuden transsendenssi. Olemme ihmisinä entistä tietoisempia itsestämme ja tarpeistamme. Elämän merkityslähteissä on tunnistettavissa yhteys myös Maslowin tarvehierarkiaan. Schnell tarkastelee aihetta kuitenkin mielensisäisestä näkökulmasta: miten tulkitsemme ympäristön tapahtumat oman elämämme kannalta.

Suvi-Maria Saarelainen Itä-Suomen yliopistosta on hyödyntänyt Schnellin teoriaa tutkiessaan syöpään sairastuneiden nuorten aikuisten kokemuksia elämästä ja kuolemasta. Kuolema on koleerinen konsultti myös kriisiviestinnässä. Sen simulointi antaa ymmärrystä myös kriisiviestijälle.

Törmäsin elämän merkityslähteisiin osana teologian opintojani. Virittämättä edes mitään uskonnollista näkökulmaa merkityslähteet selittävät mielestäni alati vaikeammaksi käyvää kriisiviestinnän kenttää. Kriisiviestinnän kikkalistat ovat ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä.

Rautalankamallit toimivat vain joissain tilanteissa. Viestintätilanteiden monimutkaistuessa viestijän pitää sukeltaa kriisin mentaaliseen ytimeen. Siihen hän tarvitsee uudenlaista näkemystä ja vaativampaa osaamista.

Uudenlainen ajattelu syventää muutoinkin viestijän kykyjä, joilla hän voi tukea yhteisönsä näkemyksen muodostamista.

Kyllä ne niin mielensä pahoittivat

Moniarvoistuvassa yhteiskunnassa yhteentörmäykset ovat väistämättömiä. Erilaiset yksilöt ja yhteisöt saavat merkityksen elämäänsä erilaisista arvorakenteista. Et voi enää miellyttää kaikkia. Et voi organisaationa tehdä parannusta, joka riittäisi kaikille. Sinun on tunnistettava erilaiset yleisösi ja valittava, mitä kenellekin tarjoat, ja kenen mielen olet valmis pahoittamaan.

Viestijän rooli on muuttumassa yhä enemmän edustamansa yhteisön sosiaalieettiseksi ajattelijaksi ja arvopohjaisten ajatusten sanoittajaksi. Mitä paremmin viestijä pystyy ymmärtämään ihmismielen yksilöllisiä ja yhteisöllisiä ajureita, sitä paremmin hän voi olla osa sidosryhmädialogia ja mediatodellisuuksia.

Kouluttaudu kriisiviestinnän asiantuntijana ja lue lisää koulutusohjelmasta tästä. Taneli Hassinen toimii ProComin kriisiviestinnän koulutusohjelman yhtenä pääkouluttajana.