Suomalaiset ovat vihdoin innostuneet Twitteristä. Vielä muutama vuosi sitten se oli lähinnä viestintäammattilaisten, startup-pöhinöitsijöiden ja teknologiainnostujien temmellyskenttä. Suomalaisjohtajat ovat kuitenkin edelleenkin varsin varovaisia tviittaajia, he puuttuvat sieltä joko kokonaan tai ovat mukana lähinnä passiivisesti.

Varsin usein somekouluttaessani ja tavatessani näitä johtajia, he selittävät, ettei heillä ole aikaa tviittailuun. Olen kuullut tuon perusteen monesti aiemminkin, enkä niele sitä purematta. Kun sähköposti aikoinaan tuli yrityksiin, laulettiin samaa virttä. Olen silloin kuullut jopa selityksen, ettei ole aikaa lukea sähköpostia, koska lähettikuoripinonkin postit ovat lukematta. Tuo perustelu naurattaa nyt, koska ymmärrämme, että sähköposti muutti työtämme ja ne postit siirtyivät lähettikuorista sähköpostiin. Samoin käy Twitterin kanssa. Se, mikä alussa vie aikaa uuden toimintatavan opettelussa, tulee kyllä takaisin ajansäästönä myöhemmin.

Itse seuraan päivän uutisvirtaa Twitteristä, sillä ne kuulee sieltä kaikkein nopeimmin. Minun ei tarvitse illalla käyttää tuntia aikaa uutisten seuraamiseen, sillä olen jo kartalla maailman tapahtumista. Minun ei myöskään tarvitse osallistua kaikkiin mielenkiintoisiin seminaareihin, kun voin Twitterin avulla vähän pysyä kartalla siitä, mikä on ollut tapahtuman paras anti.

Some ja Twitter muuttavat tapaamme tehdä töitä ja harrastaa. Itse menin aiemmin kirjastoon lainaamaan käsityökirjan, kun halusin oppia virkkaamaan tai saada käsityöinspiraatiota. Nyt menen Facebookissa johonkin lukuisista harrastusryhmistä tai Ravelryyn, joka on käsityöharrastajan ehtymätön aarreaitta.

Kiire on someänkyröiden yleisin ja samalla heppoisin tekosyy.

Kukaan ei varmaan kehtaa väittää, että valtiovarainministeri Alexander Stubbilla olisi enemmän aikaa kuin keskimäärin yritysjohtajallakaan. Vielä vähemmän aikaa on varmasti Yhdysvalojen presidentillä Barack Obamalla, joka marssi vastikään Twitteriin omana itsenään, aiemmin hänen puolestaan on tviitannut kanslian väki.

Yritysjohtajien kannattaisi nyt miettiä uusi tekosyy sille, miksi he puuttuvat sieltä, missä on jo puoli miljoonaa suomalaista, joista iso osa on tärkeitä asiantuntijoita, vaikutusvaltaisia mielipidejohtajia, päättäjiä ja median edustajia, jopa yrityksen asiakkaita.

Toinen vaihtoehto on tietysti tulla mukaan ja siirtyä lähettikuoriviestinnästä uudelle aikakaudelle.