Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Julkaistu

Kun on aika myydä päätökset omalle organisaatiolle tai suurelle yleisölle, johdonmukaiset ja luontevat perustelut ovat kovaa valuuttaa.

Kun management by perkele vielä hallitsi suomalaisia yrityksiä, silloin riitti, että johtaja käski. Alaisten osa oli totella. Perustelut säästettiin ulkopuolisille, jos he tarvitsivat vakuuttelua ratkaisujen viisaudesta.

Nykyisin käskytykseen perustuva johtamismalli on käytössä kahdessa yhteiskunnallisessa instituutiossa, lastenkasvatuksessa ja armeijassa. Muilla elämänalueilla ihmistä kohdellaan autonomisena olentona, johon järkisyyt tehoavat käskyjä paremmin. On kummasti helpompaa ymmärtää ja hyväksyä ikävätkin päätökset, mikäli ne perustellaan asiallisesti.

Kun yritykset selittävät toimiaan, yksi suosikki nousee ylitse muiden: strategia. Se on käypä selitys yritysostoille, uusille avauksille, irtisanomisille, toimipisteiden sulkemisille… Vallitsevan retoriikan mukaan on johdonmukaista ja luontevaa tehdä kaikkea maan ja taivaan väliltä, kunhan se on strategian mukaista.

Monet päätökset ovat varmasti tarkkaan harkittuja. Yhtä varmasti joukkoon mahtuu ketteriä liikkeitä, joille keksitään perustelut jälkikäteen. Silloin ”strategian mukaan” -fraasi kaivetaan esiin viestinnän työkalupakista.

Firmat tekevät päätöksiä monella tavalla. Tärkeintä ei kuitenkaan ole tapa, vaan se, että ylipäätään tehdään päätöksiä. Päättämättömyys on pahinta myrkkyä, mitä johtaja voi alaisilleen tarjota. Silloin organisaatio jämähtää epätietoisena paikoilleen ja alkaa touhuta väärien asioiden parissa. Koska johtajan pitäisi näyttää suuntaa ja tehdä päätöksiä, hänen uskottavuutensa rapautuu.

Johtaja joutuu tekemään myös omaa uraansa koskevia päätöksiä. Joko uudet haasteet houkuttelevat tai on aika astua syrjään kaiken antaneena. Mikäli kyseessä on autettu lähtö, tapana on, että johtajan annetaan säilyttää kasvonsa. Työntekijät saavat yt-neuvottelujen päätteeksi potkut, mutta johtajat lähtevät lähes poikkeuksetta omasta aloitteestaan.

Tiedotteen sitaatti kertoo, että juuri nyt on oikea ja sopiva hetki lähteä, koska tärkeä vaihe on saatettu loppuun. Juu, ihan ite päätin. Yhtään ei yhtiön hallitus tuuppinut kohtia ovea.

Tähän äkkilähtöön on johdonmukaista ja luontevaa lopettaa tämäkin kirjoitelma.

Kirjoittaja

  • Mikko Taivainen

    Kirjoittaja työskentelee sisällön suunnittelun vanhempana konsulttina Nordic Morning Finland Oy:ssä, joka on erikoistunut datavetoiseen markkinointiin ja palvelumuotoiluun. Laittaa kirjaimia peräkkäin myös vapaa-ajalla. Blogi: https://mikkotaivainen.wordpress.com/ Twitter: @mikkotaivainen

    Lue lisää kirjoittajalta