Kävin asiakkaalla. Asiakas toimii luovalla toimialalla ja auttaa omia asiakkaitaan monenlaisin luovan työn keinoin.

Asiakas rakastaa työpaikkaansa. Kasvu on kiivasta, asiakkaat mahtavia ja työporukka täynnä kunnianhimoisia ja ammattimaisia tekijöitä.

”Meillä on täällä tosi suuria persoonia”, asiakas sanoi.

”Se on hienoa – mutta onhan se välillä myös raskasta ja ärsyttävää”, minä sanoin.

Asiakas löi vasemmalla nyrkillä oikeaan kämmeneensä ja totesi, että juu, yhteentörmäysten riski on iso, kun porukassa on vahvoja näkemyksiä ja persoonia.

Tutkimukset kertovat, että parhaita tuloksia tuottavat tiimit, joissa on korkea psykologisen turvallisuuden taso.

”Mutta meillä ei oikeastaan koskaan riidellä. Tiukkoja keskusteluja käydään, mutta ei riidellä. Meidän kulttuuri on sellainen”, hän sitten totesi.

Tutkimukset kertovat, että parhaita tuloksia tuottavat tiimit, joissa on korkea psykologisen turvallisuuden taso (Ks. esim. tämä).

Psykologinen turvallisuus ei tarkoita, että kaikilla olisi koko ajan kivaa tai ettei mikään uhkaisi tiimin olemassaoloa.

Se tarkoittaa, että ihmiset uskaltavat epäröimättä ottaa riskejä ryhmässä. Silloin kun kaikki muut ovat yksimielisen haltioituneita uudesta ideasta, he voivat sanoa, että itse asiassa idea on aivan kelvoton ja siihen liittyy suuria riskejä. Ja kun muut ovat itsevarmasti esittäneet omat hyvin jäsennellyt analyysinsä, psykologista turvallisuutta kokevan tiimin jäsen tuo esiin haparoivan, hataran intuititionsa, joka voi ajan mittaan osoittautua osuvammaksi kuin analyysit. Ja tiimi käsittelee nämä vastarinnan ja epävarmuuden äänet asiallisesti ja kunnioittaen.

Tämän vuoksi erilaisuuden kunnioittamista ja käyttämistä kannattaa jokaisessa työyhteisössä harjoitella – miksei myös vaikkapa jokaisessa perheessä tai ystäväpiirissä.

Ja harjoittelemista tämä vaatii, onhan erilaisuus välillä tavattoman rasittavaa. Miksi tuo on niin hidas? Miksi se aina sanoo ensin ei? Miksi nuo aina hihkuvat innosta ja ovat niin voittajaa, vaikka mitään ei ole vielä edes tehty? Eikö työpaikalla voisi joskus olla hiljaa? Onko tuon pakko aina kyseenalaistaa? Miksi tuo aina tekee kaiken vasta kun määräaika on jo melkein ummessa?

Prosessi, jossa erilaisuudesta tehdään rikkautta, on usein vaativa. Silti erilaisuuden kunnioittamisen ja taitavan käytön tielle kannattaa lähteä.

Ensimmäinen on askel on tunnistaa omia ja muiden motiiveja, vahvuuksia, heikkouksia ja kipukohtia ja puhua niistä porukalla – ei syytellen ja leimaten vaan ymmärtäen, että me todella olemme erilaisia emmekä muutu samanlaisiksi.

Kun kissat on nostettu pöydälle, erilaisuutta on yleensä helpompi sietää. Hitaus ei enää harmita; toi nyt on tommonen, ja kunhan se on kaksi päivää hiljaa miettinyt, se tuottaa briljantin ratkaisun. Eikä turha intoilukaan kismitä: nuo ovat tuollaisia, niiden aikaansaavuus perustuu yhdessä intoiluun, kyllä mä sen kestän.

Tätä kautta on mahdollista lähteä rakentamaan psykologista turvallisuutta, jossa erilaisuus on rikkautta, erimielisyys lahja ja jokaisen vahvuudet ja heikkoudet tunnistetaan ja tunnustetaan. Ja mitä luovempi tiimin on oltava, sitä suurempi hyöty psykologisesta turvallisuudesta on.

Psykologisesti turvallista päivää siis meille kaikille!

Elina Yrjölä puhui luovan alan ammattilaisten työelämätaidoista ProComin Aamu kattojen yllä -tilaisuudessa. Lue kooste Opteam Luovan sivuilta >>