Viestintäyrittäjä Anna Sorainen puhuu videolla meitä ympäröivästä ”älämölöstä”, joka vie tilaa olennaisilta faktoilta. Asiantuntija ei saa ääntään kuuluviin eikä pysty vaikuttamaan, mikäli hän ei kykene kiteyttämään ydinkohtia ja popularisoimaan faktojaan. Olen samaa mieltä, siksi jatkan aiheesta.

Tein kolme vuotta sitten väitöskirjan. Viestijän ammatistani oli paljon hyötyä. Kun esiinnyin tieteen popularisoinnin osaajana viittä vaille valmiille joukolle Helsingin yliopiston väittelijöitä eri tiedekunnista, sain palautetta, etten edustanut tavallista väitöstutkijaa taustani takia. Helppoahan se minulle oli!

Tieteen popularisointi ei ole kuitenkaan helppoa kenellekään. Se vaatii vuosien harjoittelua ja sitkeyttä. Se vaatii myös rohkeutta. Samalla kun kiteyttää, täytyy pitää huoli siitä, että faktat pysyvät totuudessa.

Helppo ja kevyt sisältö leviää, mutta vakavampi ja vaikeammin sulatettava tieto ei tahdo löytää jakajia eikä keskustelijoita.

Asiantuntijan tehtävänä on tuottaa ja tuoda relevanttia tietoa organisaatioiden ja yhteiskunnan käyttöön. Hänen pitää verifioida väitteensä. Ongelmana ei aina ole se, etteikö asiantuntija tunnistaisi olennaista tietoa tai sen uutuusarvoa. Ongelmana ei aina ole edes se, etteikö hän osaisi puhua faktoista ymmärrettävästi. Asiantuntijan haasteena löytää aidosti kiinnostunut yleisö.

Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten

Tyhjänpäiväisen puheen saastuttamassa julkisessa keskustelussa huomioarvon saavuttaminen on asiantuntijalle todellinen haaste. Vaikuttavuus ei ole itsestäänselvyys edes viestinnän ammattilaiselle. Kaikenlainen helppo ja kevyt sisältö kyllä leviää, mutta vakavampi ja vaikeammin sulatettava tieto ei tahdo löytää jakajia eikä keskustelijoita, jotka toisivat faktoihin jonkun uuden näkökulman, mutta rakentavasti.

Asiantuntija ansaitsee yleisön joka kuuntelee, ymmärtää ja ryhtyy jalostamaan todistettua uutta tietoa käytäntöön.

Ketä kiinnostaa? Kysyn tämän aivan liian usein. Älämölömaailma röllöttää nimittäin myös viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisten omassa kuplassa. Esimerkiksi valtamedian pää- tai kohujuttuja jaetaan ahkerasti somessa, vaikka kaikki lukevat niitä muutenkin. Päivittelyä harjoitetaan, sen sijaan harva ehdottaa raikkaita ratkaisuja ongelmiin.

Lienemme yksimielisiä siitä, että asiantuntija ansaitsee yleisön joka kuuntelee, ymmärtää ja ryhtyy jalostamaan todistettua uutta tietoa käytäntöön. Faktojen popularisointia voi tapahtua siis myös vuorovaikutuksessa. Tässä meillä viestinnän ammattilaisilla on mahdollisuuksien valtakunta.

Viestijä voisi poimia vaikeasti lähestyttävästä sisällöstä ytimen ja houkutella lukijoita tärkeän tiedon äärelle. Se edellyttää tietenkin sisältöön perehtymistä.

Totuus on sodan ensimmäinen uhri

Mielestäni viestinnän ammattilaisten yhteisö voisi ottaa suurempaa roolia asiantuntijatiedon välittämisessä. Voisimme useammin tarjota uutta tutkimustietoa julkiseen keskusteluun ja antaa siten tukemme tieteelle.

Uusien rikastavien faktojen tarjoaminen julkiseen keskusteluun edellyttää aina löytäjän ja tulkin. Viestijän rooliin, jos kenen, kuuluu relevantin tiedon tarjoaminen keinoilla, joilla on vaikuttavuutta.

Mutta mistä aika tutkimustiedon etsimiseen? Vastauksen voi antaa jokainen tykönään. Se on varmaa, että pinnallinen tyhjäntoimittamisen älämölö ei vähene, jos emme itse tee asialle jotain. Metsän hahmottaa puilta paremmin, jos harkitusti poikkeaa valmiiksi tallatulta polulta.

Helppo voi olla ansa

Sosiaalisen median taitavasti tarjoiltujen räväköiden sisältöjen keskellä on syytä pysytellä valppaana. Propaganda nimittäin sikiää populismissa. Kannustusta tai jakamista ei kannata harjoittaa, ellei ole aivan varma, mitä linkin takaa löytyy. Nykyiseen julkiseen keskusteluun kuuluvat valitettavasti myös ns. vaihtoehtoiset faktat, joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.

Tukemalla ja jakamalla asiantuntijoiden tuottamaa faktatietoa pysymme erossa siitä pahasta, josta historia meitä nyt varoittaa.