Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Julkaistu

Matkan alkaessa olimme kaksi toisilleen tuntematonta viestinnän ammattilaista. Paperilla olimme toisiimme tutustuneet ja kerran kasvokkainkin tavanneet. Tapaamisesta jäi vahva luottamuksen ilmapiiri sekä kemiat kohtasivat ja muutahan ei alkuun tarvittukaan. Näin viimeisin noin vuosi sitten alkanut matkani mentorina sai alkunsa, kuten ne useat muutkin kerrat, jolloin olen saanut kunnian toimia mentorina.

Matkaa jatkettiin aktorin näyttäessä tietä. Hän oli määritellyt noin vuoden matkallemme välietappeja ja sen päätepysäkkejä. Kuukausittaisissa kohtaamisissamme keskustelimme välietapin aiheesta ja välillä aiheen vierestäkin, koska päivän polttavia aiheita viestinnän päiviinhän mahtuu. Molemminpuolinen luottamus oli kaiken a ja o. Sitä ei rikottu, eikä rikottaisi matkan jälkeenkään. Ainoastaan sen ymmärtämällä ja hyväksymällä saatiin toivottuja keskusteluja aikaiseksi ja asioita tapahtumaan.

Mentorin tärkein taito on kuunteleminen

Annoin aktorin sanoittaa matkaamme, olipa se sitten tuoreen äidinroolin ja uratavoitteiden yhteensovittamista tai konkarimman rohkaisemista hyppäämään tutusta ja turvallisesta oman intohimon seuraamiseen. Toin aktorin matkakertomukseen välikommentteja ja taisinpa joskus esittää kysymyksenkin. Tärkeintä mentorina oli kuunnella aktoria, mutta myös itseään. Sain ravistella omia ajatuksiani ja mikä parasta, oppia ihan konkreettisesti uutta viestinnän maailmasta sekä erilaisten ihmisten kanssa kommunikoinnista. Tässä kiteytyy, miksi lähdin mentoriksi: Sain auttaa, mutta myös oppia itse.

Tässä kiteytyy, miksi lähdin mentoriksi: Sain auttaa, mutta myös oppia itse.

Vuoden matka on suht pitkä ja ennalta-arvaamatonkin. Työ- ja/tai perhe-elämässä voi tapahtua asioita, joissa luovitaan tilanteiden mukaan. Aktori-mentori-tapaamisia voi olla vähemmän kuin alunperin suunniteltiin tai ne voivat muuttaa muotoaan. Näissäkin tilanteissa olen mentorina tukena ja auttamassa aktoria itseään vastaamaan avoimiin kysymyksiin. Vaikka tapaamiskertoja ei olisi kovin monta, niin tärkeintä on yhteyden säilyttäminen. Tänä päivänä se on helpompaa kuin koskaan erilaisten digitaalisten kanavien kautta. Joko kuvalla, äänellä ja tekstillä tai näiden sopivalla yhdistelmällä.

Kasvun matka sekä aktorille että mentorille

Mentorina olen havahtunut useampaankin kertaan siihen, kuinka aktori on matkan varrella käyttänyt aikaa ja työstänyt asioita tapaamisten välillä. Matka on ollut meidän molempien kasvun matka ja se tästä antoisaa tekeekin. On iloittu ja naurettu yhdessä, sekä muutama tuskaisempi kyynelkin vieritetty. Olen myös itse jäänyt pohtimaan useita mentori-aktori-keskustelujamme ja ammentanut niistä uusia oivalluksia ja jopa ihan konkreettisia toimintamalleja.

Erityisen ilahduttavaa on ollut nähdä ja kuulla, kuinka aktori saa ahaa-elämyksiä ja vastaa itse omiin kysymyksiinsä. Kunpa saisin tallennettua muutenkin kuin verkkokalvoilleni ne säkenöivät pilkahdukset, jotka aktorin silmissä ja oheisviestinnässä käyvät hänen huomatessaan “Näinhän se meneekin”. Mentorina voin vain tuntea kiitollisuutta, että sain olla mukana matkassa luoden aktorille pohjaa, josta ammentaa itselleen muutoksen voimia tai tukea jokapäiväiseen arkeensa.

Olen kiitollinen kuljetuista mentorointimatkoista ja suosittelen myös muille hyppäämistä mukaan!

Kirjoittaja

Sinua saattaisi kiinnostaa myös