Viestintäala kukoistaa. Työpaikkoja on auki enemmän kuin koskaan ja suorahaut ovat ulottuneet päällikkötasolle asti. Samaan aikaan Viestinnän ammattilainen 2017 -tutkimus paljastaa, että peräti joka kolmas (977 vastaajaa) haluaisi vaihtaa alaa. Miksi ihmeessä? Vaivaako uskon puute vai ontuvatko hakuprosessit?

Kymmenen vuoden aikana olen katsonut läheltä viestinnän ammattilaisten hakeutumista ja sijoittumista uusiin tehtäviin. Tämä on luonnollista, koska ProComilla on oma rekrypörssi uutta suuntaa hakeville sekä kasvavasti omaa suorahakutoimintaa.

Kanssakäyminen jäsenkunnan parissa on tuottanut kokemusperäistä tietoa. Luottojoukot kertovat, mikäli ovat kohdanneet outoja käytäntöjä viestinnän työpaikkojen hakuprosesseissa.

Millaisesta työstä on oikein kyse?

Yksi tietooni tullut ongelma liittyy rekrytointikonsulttien ohueen tietämykseen viestinnän toimialasta. Kysymykset, joita johtaviin viestintätehtäviin pyrkiville esitetään ovat toisinaan triviaaleja elleivät suorastaan marginaalisia. Vaikka suorahakuun kutsuttu koettaa kuvailla, mikä viestintätyössä on tänä päivänä olennaista, vastassa oleva konsultti saattaa jankuttaa perinteisistä toimittajasuhteista.

Viestintäjohtajan ja johtavan viestijän roolissa on tapahtunut suuri muutos muutaman vuoden aikana. Toimenkuva on laajempi kuin koskaan. Odotukset viestinnän ammattilaiselle ovat korkealla. Tähän muuttuneeseen roolitukseen voi tutustua esimerkiksi tämän saksalaistutkimuksen avulla.

Suomessa on useita ammattisuorahakutoimistoja, joista yksikään ei ole profiloitunut viestinnän toimialaan. Markkinointi- ja myyntiväelle on oma toimistonsa, mutta viestintäjohtajia ja johtavia päälliköitä rekrytoidaan tällä hetkellä kaikissa suurissa suorahakutoimistoissa Mercuri Urvalista IMS Talentiin. Johtamiseen sen sijaan on profiloitunut useampi suorahakutoimisto. Pari vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan Suomessa headhuntattiin 61 miljoonan euron edestä.

Johtajan muotti ja testit

Vierailin johtajia rekrytoivan konsultin luona itsekin 2014 valmistuttuani tohtoriksi. Konsultti kertoi profiilini sopivan hyvin yleisiin johtajatehtäviin, mutta tullakseni mahdolliseksi, minun piti hänen mukaansa eliminoida akateemisuus cv:stäni. Ehdotus ei istunut toimintafilosofiaani.

Suorahaussa käytetään toisinaan yleisiä tai omatekoisia testejä, jotta kandidaatit voidaan perustellusti erotella toisistaan. Eräs ProComin jäsen kertoi minulle hiljattain, että hänet oli pistetty outoon testiin. Tulosten esittelyssä hänelle ilmoitettiin kylmästi, ettei hän sovi ollenkaan viestintätehtäviin! Hakija, joka oli jo toiminut yli kaksikymmentä vuotta menestyksellisesti johtavissa viestintätehtävissä oli tyrmistynyt. Hänelle jäi ikävä maku suuhun, kun sai kuulla tutkivalta konsultilta olevansa liian empaattinen pystyäkseen ajattelemaan strategisesti.

Kiire ja kilpailu nakertavat viestijän itsetuntoa

Tyly kokemus olisi saanut lannistaa nuoremman. Uskonpuute omiin kykyihin on nimittäin suuri syy siihen, että viestintäväki halajaa alanvaihtoa. Uskonpuute liittyy sosiaalisen median kasvuun, lisääntyneisiin kriiseihin ja työpaineeseen. Erään ammattilaisen sanoin ”viestintäihmisen oletetaan hanskaavan tuossa tuokiossa monen ammatti-ihmisen hommat”. Toinen epäilee jaksamistaan: ”ala on niin nopeatempoinen ja 24/7 luonteinen, että en tiedä jaksanko olla mukana”.

Kova kilpailu työpaikoista lannistaa. Alalle on tullut paitsi toimittajia, myös muiden toimialojen ammattilaisia kilpailemaan samoista työpaikoista. Myös yleinen kunnioituksen puute vaivaa. Osa uranvaihdosta toivovista viestijöistä uskoo muun kuin viestintäalan tuovan enemmän arvostusta, parempaa palkkaa ja uusia kehittymismahdollisuuksia.

Avointen vastauksen kirjossa heijastuu joidenkin viestijöiden kaipuu merkityksellisempään työhön. Viestintäala koetaan hieman pinnalliseksi, jopa viherpesun kaltaiseksi työksi.

Osa alanvaihdosta havittelevista viestinnän ammattilaisista on yksinkertaisesti leipiintynyt. Työhönsä ikävystynyneen kannattaakin ehdottomasti hakeutua luottamuksellisiin keskusteluihin suorahakukonsulttien kanssa, petrata cv:nsä kuntoon ja ottaa riskejä. Totaalisen tympiintynyt viestinnän ammattilainen on nimittäin maineriski paitsi itselleen ja organisaationsa brändille, niin myös koko alalle.

Edit: Kirjoitus poiki runsaasti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Lue täältä kirjoittajan kooste keskustelusta >>