Ajatusjohtaja on henkilö, jolta kysytään näkemystä ja visiota. Hän saa haastattelupyyntöjä ja häntä toivotaan toistuvasti seminaareihin esiintymään. Ajatusjohtajaa on helppo kuunnella, ja siksi häntä halutaan kuulla.

Myös yritykset pyrkivät ajatusjohtajiksi. Paikka oman toimialan case-puhujana on aina tavoiteltavaa. Kukapa ei haluaisi erottua kilpailijoistaan, tulla nähdyksi aivan erityisen hyvänä alan osaajana ja tekijänä.

Ajatusjohtajuus näkyy viivan alla. Toisin sanoen yritykset tavoittelevat ajatusjohtajuutta pohjimmiltaan lisätäkseen liikevoittoansa.

Miten tämä siis mitenkään liittyy julkisiin toimijoihin kuten valtion ja kuntien virastoihin?  Nehän ovat olemassa suorittaakseen niille määrättyä tehtävää, eivät tuottaakseen liikevoittoa. Ei niillä ole kilpailijoita, joista tulisi erottautua - eikä tarvetta loistaa poikkeavan kirkkaasti muiden joukossa.

Määrärahat eivät ole muuttumattomia

Satavuotias Suomi on ollut menestystarina. Matka ajoittain nälänhätää potevasta, keskenään sotivasta kansasta yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista, jonka tunnusmerkkejä ovat tasa-arvo ja hyvinvointi, on ollut vaiheikas.

Kuulemma me 70-luvun lapset synnyimme kaikkein tasa-arvoisimpaan Suomeen. Tuore peruskoulu antoi kotitaustasta riippumatta hyvät eväät rakentaa menestystä.

Ne ajat alkavat olla yhä kauempana. Nyt säästetään ja karsitaan. Kunnissa ja virastoissa koitetaan suoriutua yhä vähemmillä resursseilla jatkuvasti kasvavien vaatimusten alla.

Ajatusjohtajuus on keino menestyä, myös julkiselle organisaatiolle. Se, jota käytetään esimerkkinä muille, ei todennäköisesti ole ensimmäisten alasajettavien joukossa. Sillä, joka pärjää vaativassa toimintaympäristössä siten, että pystyy luomaan näköaloja tulevaisuuteen ja olemaan suunnannäyttäjä tavassa olla vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa, on menestyksen avaimet taskussaan.

Viestintä ovensuusta pöydän ääreen

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Ajatusjohtaja on ymmärrettävä, helposti lähestyttävä ja kiinnostava. Se ei ole mikään verorahoja turhanpäiväisellä byrokratiallaan tuhlaileva taho, vaan tekee todella tärkeää työtä, johon se hakee parhaat mahdolliset resurssit ja tehokkaat ratkaisut huippuosaamisensa avulla.

Ajatusjohtaja on keskeisellä tavalla rakentamassa suomalaista hyvinvointia. Vaihtakaapa ”ajatusjohtajan” tilalle jonkin sattumanvaraisesti valitun viraston nimi? Onko helppoa vastata kyllä? Aika monessa tapauksessa ei. Ajatusjohtaja on organisaatio, jossa viestinnän merkitys ymmärretään elinvoimaisuuden edellytyksenä, ei pakollisena tukitoimintona.

Tällaisessa virastossa ei asiantuntija sano viestinnän edustajalle, että ”Me olemme suunnitelleet tätä hanketta kaksi vuotta, nyt on teidän aika tehdä siitä tiedote.”

Tällaisessa virastossa ei viestintä kipuile sen kanssa, kun kaikki tekeminen on niin jähmeää. Kanavat eivät ole ketteriä käyttötyökaluja, eikä johdon julkisista lausunnoista saa oikein minkäänlaista puhuttelevaa asiasisältöä. Tällaisessa virastossa kriisiä ei yritetä vaieta kuoliaaksi, kunnes lopulta on pakko jotakin selitellä.

Ajatusjohtajuus rakentuu ihmisten avulla

Ajatusjohtajuus on julkiselle organisaatiolle sitä, että se on avoin ja viestintämyönteinen niin johdon kuin asiantuntijoidensa osalta. Se rohkaisee ja kouluttaa, resursoi ja visioi, ei rajoita. Se käy vuoropuhelua sosiaalisessa mediassa niin asiakaspalveluhengessä viestinnän ammattilaisten voimin kuin asiantuntijoiden ja etenkin johdon kasvoilla.

Sellainen ajatusjohtaja on esimerkiksi Liikennevirasto. Siellä on uskottu jo pitkään avoimuuteen ja viestinnän voimaan. Tässä muutama esimerkki, kuinka tähän on päästy:

1. Kantavana ajatuksena on, että virasto koostuu ihmisistä: Esimerkiksi tie- tai ratarakennushankkeilla on aina kasvot.
2. Kansalaisviestintä kuuluu jokaisen projektijohtajan ja -päällikön tehtäviin oleellisesti.
3. Vuorovaikutus sosiaalisen median eri kanavissa on vahvaa.

Myös Verovirasto ja Kansaneläkelaitos ovat ottaneet vahvoja askelia samalla tiellä. Nämä kuivakka-aiheisina tunnetut virastot ovat valinneet selkeäkielisyyden ja monikanavaisuuden ja tehneet itsestään koko lailla aiempaa kiinnostavampia. Nämä kaikki kolme ovat näyttäneet suuntaa muille ihmisläheisyyden ajatusjohtajuudessa.

Satavuotias Suomi on kuitenkin vielä täynnä julkisia organisaatioita, joissa ei tätä ole ymmärretty. Viestintä on säädetty tukitoiminto, ja jonka kanssa ei johdolla nyt ole niin paljon vuoropuheltavaa. Kunhan hoitavat sen tiedottamisen, onhan se laissa säädetty velvollisuus monille tahoille. Mitä siitä sen enempää? Hei, mutta nuo naapurivirastossa saivatkin budjettinsa vähemmän höylättynä läpi kuin me? Ja miten ihmeessä ne saivat lobattua itsensä ulos uudesta säästövelvoiteohjelmasta?

Kirjoittaja toimii johtavana konsulttina viestintätoimisto Ahjossa. Tekstissä mainituista organisaatioista Liikennevirasto on Ahjon asiakas.