Syksyn 2023 Viestinnän ala -tutkimus nostaa esille tärkeän jännitteen. Viestinnän ammattilaiset ponnistelevat kohti strategista asemaa organisaatioissaan, mutta suuri osa työstä on varsin operatiivista ja suorastaan silppumaista. Ihannekuva omasta työstä on varsin erilainen kuin mitä muu organisaatio viestinnältä toivoo.

Varsin tyypillisesti viestinnän ammattilaista lähestytään operatiivisella pyynnöllä. Pitäisi saada nettisivu, esite, somepostaus, valokuva tai blogi. Välillä myös viestijän oma ajattelu jää yksittäisten toimenpiteiden tasolle: Olisko video kiva? Entä intrajuttu?

Olis kiva -moodista täytyy päästä eteenpäin miettimään, mitä työllä tavoitellaan ja millainen toimenpiteiden kokonaisuus juuri sillä kertaa puree tavoitteeseen parhaiten. Mitkä tekemiset ovat kullakin hetkellä parasta ajankäyttöä organisaation suurimpien tavoitteiden kannalta? Monikin viestintäteko on todella kiva, mutta onko se vaikuttava. Vaikutusten ja tulosten mittaaminen kuuluu nykyaikaisen viestijän taitoihin.

Arjessa työn eri tasojen sekoittuminen on omiaan hämärtämään tapaa, jolla viestintäfunktio organisaatiossa nähdään. Kun tekemisessä hypitään pienistä kielioppikorjauksista isoihin kehityskaariin, toisen alan kollega ei aina ole varma, millaisen kumppanin hän viestijästä saa. Sekavuus voi nakertaa myös viestijän omaa ammatti-identiteettiä ja tuottaa eettistä kuormitusta. Ristiriitaa lisää, että viestintään ollaan hämmentävästi tyytyväisimpiä juuri silloin, kun meiltä on saatu apua johonkin pikkupulmaan tai -tarpeeseen.

Viestinnän ala -tutkimuksen tulokset antavat aihetta katsoa omaa ammattikuntaa myös peiliin.

Viestinnän ala -tutkimuksen tulokset antavat aihetta katsoa omaa ammattikuntaa myös peiliin.

Meillä on viestijöitä, joiden osaaminen ja ajattelu eivät ole kovin strategisia.

Meillä on viestijöitä, joilla olisi kapasiteettia strategiseen rooliin mutta joita vuosikymmenten ahtaat odotukset ovat kutistaneet jonkinlaisiksi juoksutytöiksi ja -pojiksi.

Meillä on viestijöitä, jotka haluaisivat kovasti olla strategisia mutta joille arjen kiire ja reagoivuus eivät yksinkertaisesti jätä aikaa siihen.

Maailman myllerrykset, vihainen puhe ja digitaalisen viestinnän kiivastahtisuus näkyvät selvästi kyselyaineistossa työn kuormitusta lisäävinä tekijöinä.

Olis kiva -maneerin karistelu on tärkeää myös toisella tapaa. Jos viestijä haluaa isomman roolin ja muiden ammattikuntien arvostuksen, on jätettävä voivottelu sikseen ja nostettava ajattelu uudelle, strategisemmalle tasolle. Lisäresurssit olis kiva ja parempi status olis kiva – mutta fokusoiminen on se, mistä homma alkaa.

Viestinnän ala -tutkimuksen keskeisiin tuloksiin, tutkimusraporttiin ja julkistustilaisuuden tallenteeseen voit tutustua täällä.