Vuosi oli 2009. Silloisen viestintätoimisto Deskin kuvaaja saapui hymyilevänä kamerakalusto kainalossa videoimaan markkinapuheenvuoroamme. Otin hänet itsevarmana vastaan, meillä on mahtava kässäri, kerroin. Hänen hymynsä leveni ja hän myhäili veikeänä. Seuraavan tunnin aikana ymmärsin miksi.

Haastattelutilanteessa kuvaaja pysäytti kameran jo asiantuntijan ensimmäisen puheenvuoron jälkeen. ”Selitit asian hieman hankalasti, voitko kertoa sen vähän selkeämmin? Kuvittele vaikka, että puhuisit mummollesi.” Ja siitä se sitten lähti. Pikkuhiljaa asiantuntijan tarina tiivistyi ja sai särmää. Minä katsoin vieressä kasvavan ihailun vallassa. Miten kuvaaja osasi ohjata tilannetta näin vaivatta? Tätä alan harjoitella, päätin.

Videoinnista tuli arkea

Tänään olen tilanteessa, jossa videot ovat osa arkiviestintäämme. Teemme isoja ja pieniä, ulkoisia ja sisäisiä videoita kumppaneiden kanssa ja itseksemme niin omalla järkkärillämme kuin kännyköillä. Videoiden merkitys kasvaa koko ajan ja niitä kysytään meiltä yhä enemmän. Pienen budjetin videoinnit ovat ehdottomasti osa viestinnän tulevaisuuden osaajan työkalupakkia. Koko tiimimme harjoitteleekin paraikaa innolla videointia, ohjausta ja edausta.

Olen vuosien mittaan tietoisesti kehittänyt taitojani oppia hyväksi videoiden sisällöntuotannon ja kuvaustilanteen ohjaajaksi. Hanin blogista ja edessä olevasta sisäisestä valmennuksesta inspiroituneena keräsin yhteen joitakin omia työtapojani, havaintojani ja pieniä kikkoja, joista saattaa olla teille muillekin viestijöille hyötyä.

1. Anna aikaa tarinan muotoutumiselle

Tapaa kuvattava hyvissä ajoin ennen kuvauspäivää ja houkuttele hänet pois syvistä asiantuntijuuden vesistään. Ohjaa käsikirjoitusta määrätietoisesti kiinnostavaksi ja kirkkaaksi dialogissa kuvattavan kanssa, jotta viesti puhuttelee valitsemaanne kohderyhmää.

Joskus on vaikea sanoa suoraan, että tuo ei toimi, liian monimutkaista. Mutta säästät kaikkien aikaa, kun haastat rohkeasti sisältöä jo valmistautumisvaiheessa, etkä vasta silloin, kun kamerat jo käyvät. Pahinta on, jos et haasta ollenkaan – jargonintäyteinen jaarittelu saa palkkansa katsojaluvuissa.

2. Tunnista ja lievitä kuvattavan jännitystä

Kysy etukäteen, miten kuvattava suhtautuu edessä olevaan kuvaustilanteeseen. Minkälaisia odotuksia tai fiiliksiä hänellä on? Usein kuvattava saattaa jännittää varsinaista kuvausta, sitä miltä hän näyttää, muistaako hän viestinsä tai voiko hän joutua naurunalaiseksi. Vanhoilla kuvauskokemuksilla on myös yllättävän pitkät jäljet…

Kysy rohkeasti, älä oleta, että itsevarma seniori hoitaa tilanteen leikiten. Itsevarmuus saattaa olla lumetta ja näetkin kuvaustilanteessa epävarman esiintyjän. Voit lievittää jännitystä kertomalla jo ennen kuvauspäivää siitä, mitä kuvauksessa käytännössä tapahtuu, keitä on paikalla, miten kannattaa pukeutua, miten kuvaustilanne tyypillisesti etenee tai minkälaista turhautumista voi olla odotettavissa, ja että se kuuluu asiaan. Voit tietenkin myös suoraan kysyä, kaipaako asiantuntija esiintymisvalmennusta tai ohjausta.

Kuvauksessa kannattaa kehua onnistumisia, kertoa kuvattavalle mikä ruudulla näkyy hänen parhaimpana puolenaan, sanoa, että ekalla otolla ei ikinä mene purkkiin ja olla kaikin puolin kannustava ja hyväntuulinen ohjaaja. Lempeys ja positiivisuus ovat hyvän ohjaajan jännityksen kesyttäjät.

3. Vaadi valmistautumista

Kiireiset asiantuntijat eivät aina valmistaudu tarvittavalla pieteetillä kuvaukseen. Tämä on ok, jos kuvataan erityisen lyhyttä videota. Jos kyseessä on pidempi pätkä, sovi tarkasti asiantuntijan kanssa valmistautumisesta. Jos hän kertoo aikapulasta, siirrä suosiolla kuvausaikaa. Painota valmistautumisen tärkeyttä ja etsi henkilölle sopiva valmistautumismalli.

Voit vinkata, että oman tarinansa voi nauhoittaa kännykällä tai jutella puolisolle tai itselle ääneen vaikka lenkillä tai voitte sopia kenraaliharjoituksesta. Itse tehty tai yhteinen ”kenraalinauhoitus" on siitä mainio, että siinä kuvattava usein jo itse huomaa tilkesanat, äänenkäyttönsä kehityskohteet ja tarinan ontumiset. Mitä vähemmän näiden karsimista jää kuvaustilanteeseen, sitä tehokkaampaa ja miellyttävämpää kuvaaminen on kaikille.

4. Ohjaa kuvaustilannetta

Anna kuvaustilanteessa reippaasti palautetta kuvattavalle ensimmäisen oton jälkeen. Voit näyttää oton videolta ja kysyä, mitä sellaista kuvattava itse näki, mitä haluaa muuttaa. Omat maneerinsa ja takeltelunsa näkee kyllä itse, eikä ohjaajana tarvitse niillä sen enempää repostella. Todetkaa ne vain reippaasti ääneen ja päättäkää yhdessä mitä niille tehdään.

Usein asiantuntija kuvittelee lisäävänsä uskottavuuttaan välttämällä hymyilyä, paikkaamalla kohtia, jossa etsii seuraavaa ajatustaan turhin välisanoin, puhumalla hyvin monotonisesti tai pönöttämällä liikkumatta paikoillaan. Näytä kuvattavalle, miten paljon uskottavuutta lisää, kun ruudulla vilahtaa hymy, hänelle tyypillinen käsiele tai luonteva tauko puheessa. Pyydä kuvattavaa käyttämään ääntään elävästi, omaa normaalia kehonkieltään ja tietoisia taukoja. Nämä kaikki tuovat videoihin inhimillisyyttä, uskottavuutta ja rentoutta, mitä katsoja arvostaa.

Viestinnän ja markkinoinnin asiantuntijoiden on kyettävä tulevaisuudessa välittämään yhä kompaktimmin ja visuaalisemmin oman organisaationsa tarinoita ja onnistumisia markkinoille. Videot ovat tähän mitä mainioin keino. Aina voi harjoitella vaikka ensin itse ja sitten rohkaista muita ja aloittaa vaikka lyhyillä videoilla.

Kaikki ei aina suju kivutta, esimerkiksi tätä rekryä tukenutta minivideota kuvasimme Kristiinan kanssa noin 15 kertaa! Ennen tätä viimeistä ottoa olimme jo aivan uupuneita ja kikatimme, että tästä ei kyllä tule mitään. Lopulta tämä välittömyys ja nauru näkyvät hauskasti läpi videolta ja sitä on klikattu valtavat määrät somessa. Muista, että aitous on karisman tärkeä osatekijä!

Tsemppiä videoprojekteihin!