Ajatus viestinnästä osana asiantuntijatyötä sai tänä syksynä lisätukea muun muassa valtionhallinnon viestintäsuosituksesta, jonka mukaan viestintä sisältyy kaikkien valtionhallinnon työntekijöiden työnkuvaan.

Viestinnän johtamisen tutkija Kaisa Pekkala totesikin jo 2021 julkaistussa väitöstutkimuksessaan viestintäroolien muuttuneen: viestintätyö on jakautunut koko organisaatioon, ja etenkin asiantuntijaorganisaatiot ovat jopa riippuvaisia työntekijöidensä viestintäaktiivisuudesta ja -kyvykkyydestä.

Harvassa tosiaan ovat enää asiantuntijatehtävät, joihin ei sisältyisi viestintää eri sidosryhmien kanssa. Työelämän viestinnällistymisen, organisaatioiden madaltumisen ja digikanavien yleistymisen myötä yhä useampi asiantuntija myös myy palveluita, hoitaa asiakasyhteyksiä ja kirjoittaa palvelukuvauksia, tarjouksia, esityksiä ja artikkeleita. Eräs hetki sitten sparraamani teknisen alan asiantuntija totesi oman työnsä olevan 80-prosenttisesti viestintää.

Viestintä on osa asiantuntijan arkea, mutta olemmeko viestijöinä itse asiassa täysin tiedostaneet, mitä tämä tarkoittaa viestinnän koordinoinnin ja johtamisen kannalta?

Viestinnän johtamisesta viestintäkyvykkyyden johtamiseen

Kun viestinnästä on tullut koko organisaation työtä, viestintää ei voi enää suunnitella, kehittää tai mitata pelkästään viestintäyksikön toimintana. Onnistumisen ratkaisee koko henkilöstön viestintäkyvykkyys.

Muutos haastaa perinteistä ajattelua ja ymmärrystä viestinnästä. Viestinnän johtaminen on entistä laajemmin koko organisaation viestintäkulttuurin ja yhdessä viestivän henkilöstön johtamista.

Viestinnän johtaminen on entistä laajemmin koko organisaation viestintäkulttuurin ja yhdessä viestivän henkilöstön johtamista.

Työssäni autan organisaatioita kehittämään viestintää osana kaikkien työtä. Yllättävän usein olen vielä törmännyt siihen, että vaikka asiantuntijoiden viestinnän arvo ja yhteys sidosryhmiin on ymmärretty, he eivät edelläänkään näy esimerkiksi viestinnän kehittämissuunnitelmissa tai osaamiskartoituksissa.

Asiantuntijan nimi voi löytyä sisältösuunnitelmasta blogikirjoittajana tai sivuston uudistustyöryhmän jäsenenä, mutta asiantuntijan rooli, vastuut, osaaminen tai tuen tarpeet viestijänä saattavat silti olla määrittelemättä. Asiantuntija kuitenkin kaipaa viestintään raameja, osaamisen kehittämistä ja tukea siinä missä muukin viestintätiimi. Hän voi myös viestiä eri tavoin ja eri kanavissa kuin miten viestintä on ammattilaisten keskuudessa perinteisesti hahmotettu.

Radikaali muutos viestinnän osaamistarpeissa

Viestinnän jakautuminen koko porukalle pakottaakin myös meidät viestijät luomaan nahkamme uudelleen.

Oman viestintätyön rinnalle nousee viestinnän neuvonantajan, yhteistyön fasilitaattorin, viestintävalmentajan ja sparraajan rooli. Esimerkiksi valtionhallinnon viestintäsuositus määrittelee viestinnän ammattilaisten tehtäväksi viestinnän suunnittelun ja toteutuksen lisäksi viestinnällisten ratkaisuiden punninnan sekä koko organisaation viestinnän koordinoinnin ja arvioinnin.

Uusi työnjako tarkoittaakin monelle viestijälle niin oman ammatti-identiteetin päivitystä kuin täysin uudenlaisia osaamisvaatimuksia.

Oman kokemuksen mukaan uudessa viestinnän arjessa tarvitaan ennen kaikkea seuraavanlaisia kykyjä:

• Kykyä luoda yhteistä suuntaa ja ymmärrystä viestinnän mahdollisuuksista.
• Kykyä rakentaa yksilöllistä merkitystä ja yhdistää viestintä saumattomaksi osaksi kunkin omia tavoitteita.
• Kykyä ymmärtää ja auttaa yli viestintään ja osaamiseen liittyvistä epävarmuuksista.
• Kykyä motivoida ja synnyttää innostavaa yhdessä tekemisen meininkiä.
• Kykyä valmentaa selkeän ja lukijaystävällisen tekstin ja materiaalien tuottamisessa.

Pallo onkin nyt meillä viestijöillä. Asiantuntijat viestivät jo, mutta kuinka hyvin me olemme pystyneet ottamaan haltuun uuden roolimme ja ulottamaan osaamisemme viestintäyksiköstä koko organisaation tueksi? Pystymmekö tunnistamaan kunkin vahvuudet, nostamaan asiantuntijoiden viestintäkyvykkyyden tavoitteelliselle tasolle sekä motivoimaan heitä panostamaan viestintäänsä omissa kohtaamisissaan?