Paavo Väyrysen takavuosina harrastama kuolemansyyn tutkinta on varsin perusteltu. Lääkäri totesikin hänelle, että kyllähän syvään ärtymyksen tilaan voi kuolla, jos käyrä on riittävän korkealla ja sydämen kunto liian matalalla.

Ärtymys on vihan esiaste. Mikäli ärtymyksen kehityskulkua ei katkaista, se mehustuu vihaksi ja purkautuu aggressioksi. Mellakat maailman uutiskuvissa todistavat juuri tätä. Meillä Suomessa näitä taitoja vasta harjoitellaan, mutta valitettavan lupaavalta näyttää täälläkin.

Jäykistetyllä keskisormella kirjoitetut somepäivitykset hyödyntävät samoja lihaksia kuin nyrkkiinkin puristuneet sormet. Ajovoimana ei ole järki vaan emootiot. Ajatus lähtee selkäytimestä muuttuen aivoissa suodattamattomana tulikomennoiksi.

Mitä tekemistä ärtymyksellä on kriisiviestinnän kanssa?

Ärtymys on kriisiviestinnän ytimessä, aivan ytimessä. Jos ärtymystä ei olisi, ei olisi viestinnällistä kriisiäkään. Mainekriisit ja kriisitilanteiden viestinnällinen hoito on juuri ärtymyksen sisältämän energian käsittelemistä ja tekemistä vaarattomaksi.

Kun puhutaan määritelmällisesti kriisiviestinnästä, kysymys on siitä, että jotkut ihmiset ovat ärsyyntyneet toisten ihmisten toiminnasta. Kriisissä on moraalinen agentti, joka on vastuussa kriisistä, ja moraalisubjektina ovat ihmiset, jotka siitä kärsivät tai joita se uhkaa.

Kriisiviestijälle tunnetaidot ovat äärimmäisen tärkeä osaamisalue. Ilman niitä on mahdoton onnistua, muutoin kuin Wiion lain hengessä sattumalta. Erilaiset kriisit tuottavat erilaisia tunteita, emootioita, mutta ärtymys astuu näyttämölle aina jossain vaiheessa ja jossain muodossa.

Ärtymys ei koske ainoastaan mediayleisöä. Se on myös kriisin keskushenkilöille tuttu tunne. Toimitusjohtaja joutuu kamppailemaan omien turhautumisen ja ärtymyksen tunteidensa kanssa. Kun kriisi medialisoituu, kriisin viestintä ja mediakirjoittelu pyrkivät menemään toimitusjohtajalla tunteisiin.

Mitä paremmin toimitusjohtaja on sinut punaisten nappuloidensa kanssa, sitä paremmin hän ja hänen johtamansa yritys voivat viestinnällään tietoisesti vaikuttaa tilanteiden kehitykseen. Ammattitaitoiset viestintäihmiset voivat sanoittaa tunnetiloja ja niiden pohjalta nousevia pyrkimyksiä. Sanoittaminen lisää myös organisaation itseymmärrystä.

Ärtymys ei kuitenkaan ole pelkkä tunne-elämän häirikkö vaan myös hyvä konsultti. Se on poikkeuksellinen konsultti, sillä se on raivorehellinen. Se ei kaunistele vaan ilmaisee asiat juuri niin, kuin miltä ne juuri nyt tuntuvat. Siitä ei yleensä synny painokelpoista tekstiä, mutta se auttaa tunnistamaan, mikä on tärkeää, ja mistä pitää puhua ja kirjoittaa.

Kanavien ja alustojen moninaistuminen parin viime vuosikymmenen aikana on mahdollistanut suodattamattomat tunnepohjaiset mediaesitykset. Parhaimmillaan ne toimivat terapia-alustoina ja oksennusmaljoina, mutta hankalimmillaan toimitettu media alkaa nähdä tunneilmaisut oivaltavana sisällöntuotantona.

Nykyinen kriisiviestintä vaatii enemmän kuin koskaan terapeuttisen vuorovaikutuksen malleja ja osaamista yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla. Enää ei pelkillä viiden kohdan rautalankamalleilla kriisiviestinnän monimutkaisissa tilanteissa pitkälle pärjätä.

Siksi ProCominkin kriisiviestinnän ohjelmassa on valmentajina viestinnän ammattilaisia, joilla on myös terapeuttisia valmiuksia sekä yhteisöjen ja yhteiskunnan resilienssiin liittyvää osaamista. He auttavat osallistujia tunnistamaan kriisiviestinnän syväjuonteet, jotta viestinnän valinnat osuvat parhaiten tarpeeseen.

Ärtymys synnyttää kriisiviestinnän tarpeen. Onneksi on myös paljon muita hyviä käyttökelpoisia tunteita, joita kriisiviestinnällä voidaan edistää.

Hallitsetko strategisen kriisiviestinnän keinot? ProComissa käynnistyy tammikuussa 2024 Kriisiviestintä muutoksessa -koulutusohjelma. Taneli Hassinen toimii koulutusohjelman yhtenä kouluttajana ja asiantuntijamentorina.

Lue lisää koulutusohjelmasta tästä.