Pari vuotta sitten vaihdoin Suomen lumisen kevään hiekkadyyneihin Arabiemiraateissa. Kuvittelin ensi-istumalta kääriväni hihani ja ryhtyväni viestintähommiin, mutta toisin kävi. Kulttuurishokki iski pahemmin kuin 45 asteen lämpötila. Länsimaisesta näkökulmasta katsottuna viestinnän suurimpia haasteita ovat erilainen viestintä- ja bisneskulttuuri, sanan- ja lehdistönvapauden puuttuminen sekä arabian kieli.

Lähdin ensimmäiseksi tutustumaan viestintätoimistoihin ja verkostoitumaan. Aloitin liittymällä paikalliseen viestinnän ammattilaisten järjestöön Middle East PR Associationiin.

Dubaissa on noin 150 hyvin erityyppistä viestintätoimistoa. Lähes jokaisella kansainvälisellä toimistolla on edustuksensa, mutta pienten erikoistuneiden boutique-toimistojen määrä on myös päätähuimaava.

Suurimpia haasteita ovat erilainen viestintä- ja bisneskulttuuri, sanan- ja lehdistönvapauden puuttuminen sekä arabian kieli.

Viestintätoimistojen asiakkaat ovat usein länsimaisia, jolloin paikallinen viestintäkulttuuri on heille vieras. Sen vuoksi suosittelenkin länsimaisille yrityksille paikallisen viestintätoimiston valitsemista. Heillä on paras asiantuntemus viestintäkulttuurista, medioiden toimintatavoista ja toimittajista sekä osaamista arabian kielen käytöstä viestinnässä. Kaiken lisäksi jokainen maa tällä seudulla on omanlaisensa ja vaatii paikallista tuntemusta. Arabimaita ei voi mitenkään viestintäasioissa niputtaa.

Uskonto vaikuttaa kaikkialla ja kaikkeen

Islam näkyy ja kuuluu kaikkialla. Se on enemmän kuin uskonto. Se on elämäntapa, joka vaikuttaa sekä perhe- että bisneselämään, sekä emiraateilla että myös meillä expateilla.

Uskonnon, valtion hallinnon, kuningasperheen tai maan maineen vahingoittaminen on rangaistavaa.

Perheeseen liittyvät asiat ohittavat aina bisneksen. Palaveri voi hyvin peruuntua tai keskeytyä perhesyistä ja syy voi olla se, että äiti tarvitsee apua. Silloinhan poika lähtee.

Media toistaa maan virallista kantaa

Viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut arvostamaan sanan- ja lehdistönvapautta. Nämä ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta Arabiemiraateissa niitä ei käytännössä ole. Uskonnon, valtion hallinnon, kuningasperheen tai maan maineen vahingoittaminen on rangaistavaa. Tämä koskee sekä yksityishenkilöitä että myös mediaa. Maan hallinto monitoroi 24 h sähköisissä välineissä julkaistuja tekstejä, kuvia ja videoita.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkisti huhtikuussa vuotuisen listauksensa, jossa Suomi oli pudonnut sijalle kolme. Arabiemiraatit löytyy sijalta 119 ja esimerkiksi Venäjä sijalta 148.  Media toteuttaa maan hallinnon toivomia linjauksia. Maan hallintoon, kuningasperheeseen tai maineeseen kohdistuva uutisointi on aina tarkkaan harkittua ja positiivista. Uutisoitaessa Arabiemiraattien kannalta negatiivisista asioista paikallinen media odottaa aina ensin maan virallisen mediatoimiston kantaa.

Vastuu mediasisällöistä on tiedotteen kirjoittajalla. Toimittajat eivät tarkista faktoja, vaan tiedotteen sisältö siirtyy usein sellaisenaan medioihin.

Toimittajia on joka lähtöön. Kokenut paikallinen viestintävaikuttaja totesi eräässä viestinnän seminaarissa, että vastuu mediasisällöistä on tiedotteen kirjoittajalla, koska ”me arabit olemme omalla tavallamme laiskoja”. Tällä hän tarkoitti sitä, että toimittajat eivät tarkista faktoja, vaan tiedotteen sisältö siirtyy usein sellaisenaan medioihin. Poikkeuksia tietysti on.

Henkilökohtaiset suhteet ovat ensisijaisia

Arabiemiraateissa bisnessuhteet ovat henkilökohtaisia. Ilman oikeiden henkilöiden tuntemista on vaikeaa tehdä bisnestä tai saada ylipäätään palaveria sovittua. Sama koskee toimittajia. Yritysviestijöiden ja viestintätoimistolaisten onkin hyvä huolehtia siitä, että henkilökohtaiset suhteet toimittajiin ovat kunnossa. Ja koska näin on, tämä on verkostoitumisen luvattu maa.

Arabiemiraatit ovat verkostoitumisen luvattu maa.

Verkostoitumistilaisuuksia on paljon ja ne ovat suosittuja. The Media Network on eräs suositummista verkostoitumisyhteisöistä, jossa itsekin olen mukana. Tärkeää on kuulua myös Dubai Press Clubiin.

On ollut avartavaa tutustua ihan toisenlaiseen viestintäympäristöön kuin mihin olen tottunut. Aluksi oli vaikea ymmärtää ja muistaa, ettei sosiaalisen median välineisiin voi postata ihan mitä tahansa tai että omien blogikirjotusten sisällön kanssa piti olla tarkkana. Kahdessa vuodessa oppii hyvinkin.