Virkamieskollega oli osallistunut kansalaisille tarkoitettuun keskustelutilaisuuteen turvapaikkapolitiikasta. Hän ihmetteli minulle vähän syyttäväänkin sävyyn, että miksi te ette tarjonneet ihmisille faktoja, kun turvapaikanhakijatilanne oli kuumimmillaan. Ihmiset olivat kuulemma kokeneet olevansa MV-lehden tietojen varassa.

Hämmennyin. Emmehän me sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston viestinnässä syksyllä 2015 ja talvella 2016 tehneet mitään muuta kuin tuuttasimme kiihkottomia faktoja aamusta iltaan kaikkiin kanaviimme: tiedotteina medialle, omille verkkosivuillemme, sosiaaliseen mediaan. Asiantuntijamme vastasivat median kysymyksiin lähes tauotta, kansliapäällikkö istui television ajankohtaisohjelmissa illasta toiseen.

Olimme mielestämme tunnistaneet, että luotettavalle viranomaisen faktatiedolle on tässä ajassa valtava tarve ja kysyntä. Tämän ajatuksen olemme kirjanneet viestintäämme ohjaaviin linjauksiinkin.

Suomalaiset toivoivat tietoa turvapaikanhakijoista suoraan viranomaisilta. Median aiheesta tekemiä uutisia he pitivät värittyneinä.

Eilen julkistettiin Vaasan yliopiston sisäministeriön toimeksiannosta tekemä mielipidetutkimus, jossa selvitettiin, mitä suomalaiset ajattelevat turvapaikanhakijoista ja turvapaikkapolitiikasta.

Tutkimukseen sisältyi viranomaisviestinnän kannalta kiinnostava tulos, joka selittää kollegani hämmentävää kysymystä: suomalaiset toivoivat tietoa turvapaikanhakijoista suoraan viranomaisilta. Median aiheesta tekemiä uutisia he pitivät värittyneinä.

Yksittäisen ministeriön viestinnän resursseilla ei Suomen kansaa tavoiteta.

Sisäministeriön viestinnässä suoraan sanoen ällistyimme. Ministeriöiden viestintä on aina nojannut kansalaisviestinnässään mediaan. Suuri yleisö kuulee uutisemme tiedotusvälineiden kautta. Erityisesti turvapaikkatilanteen hektisinä kuukausina yhteistyö median kanssa sujui mielestämme hienosti: tiedollemme ja asiantuntijoillemme oli kysyntää niin televisiossa kuin lehdissä.

Yksittäisen ministeriön viestinnän resursseilla ei Suomen kansaa tavoiteta. Ministeriöt eivät ole kansalaisviestinnässä omimmillaan, koska meidän pääkohderyhmämme ovat muualla. Kansalaisviestinnän taitajat ovat esimerkiksi poliisissa, joka kohtaa kansalaisia joka päivä niin kasvokkain kuin sosiaalisessa mediassa.

Olemme vilpittömästi aina ajatelleet viestimme olevan uskottavampi ja luotettavampi, kun sen kertoo riippumaton media.

Resurssikysymys on kuitenkin vain yksi syy siihen, miksi me olemme halunneet tavoittaa kansalaiset median välityksellä. Tärkein syy on se, että olemme vilpittömästi aina ajatelleet viestimme olevan uskottavampi ja luotettavampi, kun sen kertoo riippumaton media. Media voi laajentaa näkökulmaa, käyttää muitakin lähteitä ja suhtautua kriittisesti organisaation itsensä kertomaan tietoon.

Olemme viranomaisviestinnässä aivan uudessa tilanteessa, jos kansalaiset pitävät mediaa lähtökohtaisesti epäluotettavana. Kansalaisen kuluttajansuoja vaarantuu, jos organisaatioiden omaa viestintää pidetään riippumatonta journalismia luotettavampana.