Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Uteliaana uusiin horisontteihin

Kuun painovoima liikuttaa meriä, aurinko antaa energiaa tuulelle. Sitten on muutoksia, jotka itse aiheutamme. Tässä blogissa on kyse urastani ProComissa. Upeiden vuosien jälkeen on tullut aika vaeltaa kohti uusia kokemuksia.

Kun tulin valituksi ProComin toiminnanjohtajaksi keväällä 2005, moni asia oli mittakaavaltaan pienempää kuin tänään. Meitä oli toimistossa kaksi, kun nyt meitä on kuusi. Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli haavoittuva ja hajanainen brändi kaipasi uudistamista. Teimme tarvittavat rakennemuutokset ja saimme yhdistyksen talouden terveelle pohjalle. Mutta muutoksen vauhti vain kiihtyi, ja myös ProComin täytyi muuttua digin ja sosiaalisen median nopeasti valtaamalla viestintäkentällä. Työmme otettiin hyvin vastaan, ja ProComin jäsenkunta alkoi kasvaa 2–5 % vuosivauhtia.

Ketterä edelläkävijä

Vuodet ovat vierineet nopeasti. Muutto Kalevankadun kattojen ylle 2010 kuvasi symbolista nousua uudelle tasolle. Elettiin aikoja, jolloin ProCom tarjosi somekoulutusta, tasokkaita tapahtumia, perusti Viestijat.fi-blogialustan ja oman podcastin. ProCom fasilitoi, videoi ja verkotti. Kansainvälistyimme, kun tulin valituksi Global Alliancen hallitukseen vuonna 2010. Tilaisuuksia järjestettiin niin paljon, että käyttöön oli otettava joskus myös perjantai-illat. Maanantaiaamunsa toimiston väki aloitti katsomalla pelifirmoista kopioitua tehokasta kanban-seinää, jotta selvisi tekemisen runsaudesta.

Matkan varrella on toteutettu erilaisia ideoita niin paljon, etten kaikkia mitenkään voi muistaa. On ollut liittojen yhdistymisneuvotteluja, suorahakutoimeksiantoja, palkintojen jakamista, kyselytutkimuksia, kumppaneiden ja esiintyjien sopimusten laadintaa, lausuntoja, työelämäprofessuurin varainhankintaa, arviointeja, tekstejä, luentoja, maanpuolustuskurssia ja kyberturvallisuuden mestarikurssia… Olen tahtonut, yhdessä toimiston ja hallituksen kanssa, että ProCom on ketterä edelläkävijä.

Etiikka agendalla

Kaksi teemaa on ollut tärkeistä tärkeimpiä. Ensimmäinen on etiikka. Vuonna 2015 ProCom perusti Viesti ry:n kanssa Viestinnän eettisen neuvottelukunnan tukemaan alan hyviä käytäntöjä. Varsinainen toimiston voimannäyte oli presidentin suojelema Helsinki Ethics, joka toteutettiin hybridinä, pandemiasta huolimatta.

Toinen on vastuullisuus. Siitä on tullut viestinnän trendi, mutta ProComissa se on ollut osa toiminnan ydintä jo kauan. Etiikka ja vastuullisuus liittyvät kaikkeen, hyvistä hallintotavoista demokratiaeetokseen, joista ProCom on tullut tunnetuksi. Yhteiskunnallinen tarinamme näkyy tällä videolla, joka syntyi tarpeesta puolustaa väkevästi pohjoismaisia perusarvoja. Suhtauduimme näihin kahteen edelleen vakavasti. Emmekä ole väärässä.

Palkinnot, jotka ilahduttavat

Olemme rakentaneet perustan viestintäalan historiatyölle, jolle on hyvä rakentaa edelleen. Hallitusten pöytäkirjat on digitoitu säilöön Kansallisarkistoon. Senioreiden kanssa kirjoitimme palkitun ”Vuosisata suhdetoimintaa” -kirjan (2009). Olemme olleet edelläkävijä myös maamme rajojen ulkopuolella, kun suomalainen viestintähistoria on julkaistu kansainvälisillä foorumeilla. 70-vuotisjuhlien historiadokumentti palkittiin Saksassa Professional Education -sarjassa. ProCom sai Chydenius-sananvapauspalkinnon lobbauksen avoimuuden edistämisestä yhteiskunnassa vuonna 2017. Se tuli yllätyksenä ja lämmittää edelleen mieltämme.

Itsekin olen muuttunut ProComin vuosieni aikana. Minusta kuoriutui tutkija, kun väittelin 2014 poikkitieteellisestä aiheesta, jossa yhdistin intohimoni historiaan, viestintään ja taiteisiin. Tieteellinen aikakauskirja, kansainvälisestikin palkittu ProComma Academic syntyi samoihin aikoihin. Se on paitsi teemallinen sarja, myös iloisen akateemisen yhteistyön foorumi, josta olen ylpeä. Akateeminen työskentely on tuonut syvyyttä vuosiini ProComissa. Olen oppinut kunnioittamaan ammattitutkijoita.

Unohtumattomia kohtaamisia

Muutos on ollut väistämätöntä, kun toimistossa ja hallituksissa on väki vaihtunut. Toimiston pätevät ja ihanat naiset kulkevat sydämessäni aina. Puheenjohtajia on ehtinyt olla seitsemän ProCom-urani aikana. Olen heille kaikille kiitollinen yhteistyöstä, tuesta ja ystävyydestä.

Muistan lämmöllä myös hallituksissa vaikuttaneita viestijöitä, jotka antoivat aikaansa koko alan puolesta. Vajaan kolmen tuhannen ihmisen verkostossa opin tuntemaan monia todella hienoja ja osaavia persoonia ja toivon, että yhteistyö kannattelee jatkossakin.

Lähden hyvillä mielin

Lähes kahden vuosikymmenen jälkeen on tullut aika siirtyä tähyilemään uusia horisontteja. Jätän tehtäväni haikein mutta erinomaisen hyvin mielin. ProCom on toiminnaltaan ja taloudeltaan hyvässä kunnossa, mikä ei ole itsestäänselvyys varsinkaan näiden haastavien koronavuosien jälkeen. ProCom nauttii vuodesta toiseen sidosryhmiensä luottamusta, kuten tutkimus todistaa.

Ystäväni huomautti lempeästi, ettei ketään kiinnosta mihin minä olen menossa vaan se, mikä jää jäljelle. Aivan! Olen viettänyt nämä monet vuodet uteliaalla pyrkimyksellä resonoida alan kipukohtia ja sanoittamalla suuntaa valoa kohti. Lukemattomissa kirjoituksissani paljastuvat tietyt viestinnän teemat, kuten merkityksen antaminen, asioiden suhteellistaminen ja varsinkin toivon rakentaminen. Olen ennakoinut tulevaa kokemuksen voimalla. Aistin eripuraisuuden kasvua ja uuden propagandan kasvua jo kymmenisen vuotta sitten. Viestintäkenttä muuttui nopeasti vaikeasti hallittavaksi.

Identiteetti kiinnostaa vain itseämme

Viestintäammattilaisten identiteetin vahvistaminen on ollut kestoaihe kirjoituksissani. Kun viestijä rakentaa vaikuttavuutta, ylläpitää luottamusta, edistää työnantajabrändiä tai panostaa asiakaskokemukseen, niin miten sellaisen työn arvo saadaan esiin yhteiskunnassa? Uskon, että olemme ProComin yhteisössä päässeet eteenpäin, sillä viestintäammattilainen Suomessa on korkeasti koulutettu ja hyvin palkattu. Viestinnän arvo on tullut entistä näkyvämmäksi pandemian aikana, kuten Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastattelussani kerroin.

Ammatti-identiteetin pohdiskelu on ollut välillä turhauttavaakin, sillä moniosaajalle, jollaiseksi itseni luen, ei ole ongelma siirtyä roolista toiseen. Tärkeintä on uskoa itseensä, mitä tahansa tekeekin. Viestintäammattilaisella on valtava potentiaali muuttaa maailmaa, sillä vaikuttava sanoittaminen ennakoi tekoja. Pitää kuitenkin koko ajan tiedostaa mitä tulee palvelleeksi. Sisäinen vastuullisuus edellyttää korkeaa moraalia.

Mitä jatkossa?

Vaikka paljon olemme saaneet aikaan, viestintäalan uuden vetäjän tehtävä on pysyä muutoksessa mukana ja johtaa sitä omalla persoonallaan viestintäkentän keskeisessä positiossa. ProCom ry:n ja oy:n toimitusjohtajan paikka on avautunut täällä. ProComin hallitus vastaa haun prosessista.

Mitä minä ryhdyn tekemään? Irtautuminen tarjoaa mahdollisuuden sekä uusiutumiseen että vapausasteiden lisäämiseen. Eettisyys ja vastuullisuus ovat edelleen minulle tärkeitä teemoja. Vaihtoehtoja löytyy sekä viestinnän, kulttuurin että yliopistojen maailmasta. Alustavista keskusteluista pisimmälle on edennyt yhteistyö Luottamus&Maine-tutkimuksesta tunnetun T-Median kanssa, jossa aloitan Senior Advisorina heti syksyllä. Uskon, että monipuolinen osaamiseni viestinnän kentällä ja laajat verkostoni mahdollistavat myös muita mielenkiintoisia avauksia tulevaisuudessa, jättäen kuitenkin tilaa myös itselleni ja läheisilleni.

Pandemia johdatti minut takaisin maalaamaan tauluja (Instagramissa @galerie.melgin). Tahdon ammattimaistaa tätäkin aluetta. Elokuussa on järjestyksessään kolmas soolonäyttelyni. Työelämän murroksen yhteydessä puhutaan ennakkoluulottomasta renessanssikulttuurista. Sellaista sanoitan mielelläni.

Viime vuosina olen oppinut rakastamaan vaeltamista. Vaeltajan reppuuni on kerääntynyt elämän toisinaan yllättävilläkin poluilla aimo annos suhteellisuuden tajua. Sitä reppua täytän edelleen. Luulen, että juuri se, ripauksella sitkeyttä ja tervettä järkeä, on kannatellut ja antanut voimaa jatkaa matkaani eteenpäin aktiivisin ja uteliain mielin.

Lue tiedote aiheesta täällä. Työpaikkailmoitukseen pääset täällä.