ProComin toimitusjohtaja Elina Melginin väitöstutkimus tuo uutta näkökulmaa viestinnän historiaan

Julkaistu: 17.04.2014

Kirjoittanut:


Katso kaikki uutiset

Elina Melgin väittelee Helsingin yliopistossa 11.4.2014 aiheesta Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937–52.

Poikkitieteellisessä tutkimuksessa yhdistyvät ulkopolitiikan, kulttuurin sekä viestinnän alueet. Tutkimuksessa katse on ennen kaikkea viestin lähettäjässä: millaisena Suomi halusi tulla nähdyksi?

Juuri sota-aika sekä sitä seuranneet ns. vaaran vuodet ovat viestinnän historian kannalta kiinnostava periodi, sillä ammatti syntyi tuolloin Suomessa. Väitös avaa käsitteiden evoluutiota sekä poikkeusajan viestintäkäytäntöjä mediassa.

”Tämä on tärkeä väitös alalle. Se kiinnostanee paitsi viestijöitä, toimittajia ja kansainvälisten kulttuurisuhteiden asiantuntijoita, myös politiikan tutkijoita”, sanoo ProComin puheenjohtaja Ulrika Romantschuk.

1930-luvun lopulla Suomi panosti maakuvaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Valtioneuvoston ja puolustusvoimien viestintäorganisaatiot toteuttivat ulkoasiainministeriön ja lähetystöjen rinnalla maakuvan propagandaa. Myös puoliviralliset ja epäviralliset tahot osallistuivat tähän työhön maanpuolustuksen hengessä. Kulttuuriin kiedotuilla viesteillä heräteltiin yleistä sympatiaa ulkomailla ja taisteltiin bolsevismia vastaan. Eroa slaavilaisuuteen osoitettiin Kalevala-aiheisella taiteella, länsieurooppalaisia juuria kreikkalais-roomalaisella klassismilla. Esimerkiksi Sibeliuksen musiikki, Gallen-Kallelan ja Wäinö Aaltosen taide sekä V.A. Koskenniemen lyriikka sopivat poikkeusaikana maakuvan viestinnän tarpeisiin.

Viestinnän propagandistinen rooli korostui suhteissa Saksaan 1941–43, mutta muuten propagandaa ja viestinnän neutraalia julkisuusdiplomaattista roolia oli vaikea erotella kulttuurin alueilla toisistaan. Melginin mukaan taiteeseen liittyviä sisältöjä ei juurikaan sensuroitu ja yllättävän monella propagandistilla oli jokin sidos kulttuurielämään. Kirjailijoilla, taiteilijoilla sekä lehti- ja mainosmiehillä oli tärkeä rooli maakuvan viestinnässä. Tutkimus osoittaa, että kulttuurilla oli tärkeä paikkansa kansainvälisissä suhteissa sodan jälkeenkin, koska politiikkaa ei kylmän sodan ilmapiirissä voitu puhua. Sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat harjoittivat omaa kulttuuridiplomatiaansa maassa.

”Maakuvan viestinnän suurin vaikutus kohdistui suomalaisiin itseensä. Omakuva oli toisaalta koetuksella sodan aikana, toisaalta se sai huomattavan paljon positiivista nostetta”, Melgin sanoo.

Kun kirjoittelu etenkin talvisodasta ulkomailla oli suopeaa, hyvä palaute kierrättyi kotimaisiin lehtiin ja vaikutusvaltaisten poliitikkojen puheisiin. Ulkomaalaiset lehtimiehet puolestaan käyttivät suomalaisia propaganda-artikkeleita, lehtiä ja puheita lähteinään. Sodan poikkeusaikoina myös tiedotusvälineet oli valjastettu isänmaalliseen tehtävään. Myönteinen maakuva vahvistui tiedotusmateriaalin kierrättämisen ansiosta. Tukholman lähetystöllä oli erityisen tärkeä rooli tiedon jakelijana.

Taiteen avulla haluttiin ja pystyttiin osoittamaan, että Suomi on omaperäinen, itsenäisyytensä ansainnut maa, mutta samalla länsieurooppalainen sivistysvaltio. Panostus taiteen ja kulttuurin sisältöihin sekä suhdetoimintaan vahvisti omakuvaa: Suomella oli mahdollisuus sodan aikana kanonisoida tarinaa puolueettomasta kulttuurisesta kansakunnasta.

Lisätiedot:
Toimitusjohtaja Elina Melgin, puh. 040 821 1688, elina.melgin@procom.fi; ProComin toimisto (09) 135 7775.

Lue myös Helsingin yliopiston tiedote.

Kommentoi