Kirja: Vuosisata suhdetoimintaa

Tiedottajan professio kehittyi ammattikunnaksi Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Vuosisata suhdetoimintaa – yhteisöviestinnän historia (Otava 2012) piirtää laajan kaaren 1930-luvun sotapropagandasta 1990-luvun taloustiedottamisen kautta aina sosiaalisen median aikakauteen asti. Tutustu kirjaan teemoittain.

Viestintä ammattina

Miten viestintä voi olla ammatti?

Viestinnän opiskelijat joutuvat monasti kertomaan kiinnostuneille sukulaisilleen, mitä oikeastaan opiskelevat. Syykin on selvä: viestintä on käsitteenä hämärä ja laaja. Mitä viestintää viestintäjohtaja oikein johtaa?

Lue lisää (PDF)

Osion kirjoittaja Leif Åberg on valtiotieteiden tohtori ja kauppatieteiden lisensiaatti. Åberg on tutkinut ja opettanut organisaatioviestintää yli kolme vuosikymmentä. Hän on osallistunut lukuisiin viestinnän kehittämishankkeisiin sekä kirjoittanut kymmeniä viestintää ja johtamista käsitteleviä kirjoja. Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen professorina hän on toiminut vuodesta 1995.

Alan järjestäytyminen

Sotapropagandasta se alkoi

Sodilla on ollut merkityksensä viestinnän tekijöiden järjestäytymisen varhaisessa historiassa niin suomessa kuin muissakin Euroopan maissa. Myös alan voimakas naisistuminen sekin on kansainvälinen ilmiö. Tässä kirjan osuudessa kuvataan ennen kaikkea suomen suurimman viestinnän ammattilaisten liiton ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n historiaa. Historia on kunniakas, sillä ProCom on vanhin PR-alan liitto Euroopassa. Mitkä olivat tiedotusmiesten syntyyn johtaneet syyt, miksi 1970-luvulla hajautunut järjestökenttä yhdistyi sekä millaisia olivat alan järjestökentän värikkäät vaiheet? Ja keitä olivat keskeiset vaikuttajahahmot?

Lue lisää (PDF)

Osion toinen kirjoittaja Elina Melgin on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja (2005–). Hänellä on yli kahden vuosikymmenen ajalta kokemusta monipuolisesta viestintä- ja suhdetoimintatyöstä muun muassa muotoilun, kulttuurin ja koulutuksen parista taideteollisesta korkeakoulussa (aalto-yliopisto) ja nokia oyj:n konserniviestinnästä. Melgin on kansainvälisen järjestön Global alliance for PR and Communication management’n hallituksen jäsen. Hän tekee parhaillaan julkisuus diplomatian historiaan liittyvää väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.

Osion toinen kirjoittaja YTM Minna-Liisa Nurmilaakso valmistui Tampereen yliopistosta vuonna 2011 pääaineenaan valtio-oppi. Hän toimii ProComissa viestintäsuunnittelijana ja historiaprojektin koordinoijana. Aiemmin hän on työskennellyt työ- ja elinkeinoministeriön tiedottajana.

Julkishallinnon viestintä

Julkishallinto avoimuuden asialla

Valtio ulkoisti pitkään tiedottamisensa STT :lle ja Ylelle. Hallinnon oma tiedotus sai tukevan jalansijan vasta 1970-luvun lopulla. Tiedottajat joutuivat taistelemaan asemansa ja tiedonsaantinsa puolesta. Jotkut katsoivat saaneensa mandaattinsa suoraan kansalta. Suopeuden hankkiminen oli pannassa ainakin paperilla. Kriisiviestinnän valtio oppi vasta kantapään kautta. Kun viestinnän mahdollisuudet lopulta tajuttiin, viestintävastaavat joutuivat lujille.

Lue lisää (PDF)

Osion kirjoittaja Katariina Kivistö on pääkirjoitustoimittaja Demokraatti-lehdessä. Aiemmin hän on ollut viestintätehtävissä valtionhallinnossa lähes 30 vuotta, muun muassa pitkään viestintäjohtajana liikenne- ja viestintäministeriössä. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta pääaineena lehdistö- ja tiedotusoppi ja on suorittanut myös työnohjaajan tutkinnon Palmeniassa. Hän on toiminut Valtion tiedottajat ry:n puheenjohtajana 1987–1990, Yhteiskuntaviestinnän yhdistyksen hallituksessa ja saanut Julkisen alan tiedottajien kultaisen ansiomerkin 2001.

Sisäinen viestintä

Henkilöstölehdet ja yhteisöjen sisäisen viestinnän kehittyminen

Sotien aika 1940-luvulla antoi merkittävän kehityssysäyksen myös yhteisöjen sisäiselle viestinnälle, jota oli jo toki monissa yrityksissä harjoitettu aiemminkin. Yrityksiin oli muodostunut tarve pitää talouden rullat pyörimässä vaikeinakin aikoina ja luoda yhteishenkeä useilla paikkakunnilla työskentelevän väen kesken. Alkuun viestinnän sisältö ja keinot riippuivat täysin työnantajan tahdosta kunnes henkilökunnan oikeutta työpaikkaansa koskeviin tietoihin alettiin säädellä ensin työmarkkinajärjestöjen keskinäisin sopimuksin ja sittemmin lainsäädäntöteitse.

Lue lisää (PDF)

Osion kirjoittaja Pentti Paulasto toimii viestintäkonsulttina perustamassaan PP-Viestintä Oy:ssä. Hänellä on vankka ja monipuolinen kokemus viestintätyöstä niin yrityksissä, järjestöissä kuin mediankin palveluksessa. Aikaisemmin hän työskenteli tiedotusjohtajana Wärtsilä Marinella, tiedottajana ja yhteiskuntasuhteiden asiamiehenä Suomen Työnantajain Keskusliitossa, tiedotuspäällikkönä Ahlströmin Karhulan tehtailla sekä radiotoimittajana Yleisradion eri toimituksissa. Paulasto on toiminut myös viestinnän kouluttajana.

Suhdetoiminta ja mediasuhteet

Suhdetoiminnan lieveilmiöistä yhteydenpitoon

Public Relations -käsitteelle eli PR:lle keksittiin jo 1940-luvulla hieno suomennos: suhdetoiminta. Toimintaa, joka luo suhteita! Sana tuli laajemmin käyttöön 1950- ja 1960-luvuilla. Valitettavasti sanaa tarkoittaneen toiminnan maine meni myös noina vuosikymmeninä, koska koko PR-toiminta oli osittain ymmärretty väärin. Tavoitteet olivat selkeät mutta keinot usein kyseenalaisia. Missä ammattitaitoa ja ymmärrystä ei ollut, siellä otettiin käyttöön helpot keinot. Tiedolla vaikuttamisen asemasta pyrittiin vaikuttamaan sinunkaupoin, lounain ja lahjoin.

Lue lisää (PDF)

Osion kirjoittaja Anssi Siukosaari, M.Sc (PR and Mass Communication), siirtyi toimittajasta tiedottajaksi vuonna 1974 ja toimi muun muassa Autoalan Tiedotuskeskuksen johtajana ja Scan-Auton viestintäjohtajana, sekä 20 vuotta viestinnän opettajana muun muassa Helsingin yliopistossa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa. Viestintäyrittäjänä hän toimi 18 vuotta keskittyen viestinnän koulutukseen, kehittämiseen, konsultointiin ja henkilövalintoihin sekä yritystarinoihin. Hän on kirjoittanut yhteisöviestinnästä kaksi oppikirjaa. Hän sai vuonna 2002 Suomen Tiedottajien Liiton ensimmäisen erikoispalkinnon elämäntyöstä yhteisöviestinnän hyväksi ja ensimmäisenä viestinnän lehtorin arvon vuonna 2008.

Markkinointiviestintä

Kangerrellen kohti integroitua markkinointiviestintää

Edesmennyt mainostoimisto McCannin toimitusjohtaja Rolf ”Bimi” Wegmüller tokaisi 1980-luvun alussa jotenkin tähän tapaan: ”Kyllä Helsingin Sanomiin – jopa sen etusivullekin – pääsee lähes kuka tahansa tietoineen, kunhan vain maksaa ilmoitustilan hinnan.” Hän puhui tuolloin Suomen Markkinointiliiton järjestämässä Ideapäivässä teemasta, miten ylittää uutiskynnys. Hänen sanomansa oli: jollei yrityksellä ole erityistä uutista mutta kuitenkin kerrottavaa asiakkaille ja muillekin, kannattaa käyttää mainonnan keinoja.

Lue lisää (PDF)

Osion kirjoittaja Pirjo von Hertzen on viestinnän, markkinoinnin ja yritystoiminnan erityisosaaja. Hän on kirjoittanut aiemmin Brändi yritysmarkkinoinnissa -kirjan ja toiminut muun muassa Finn-Stroin ja Finnpapin tiedotuspäällikkönä ja Viestintätoimisto Finnad Communicationsin toimitusjohtajana. Kahden vuosikymmenen ajan hän vaikutti suomalaisessa mainostoimistomaailmassa mainostoimisto Incognito Oy:n partnerina, toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana.

Talousviestintä

Tiedottamisesta talousviestinnäksi

Talousviestinnästä tai pikemminkin -tiedottamisesta voidaan alkaa puhua 1960–1970-luvun vaihteesta. Lehdet ryhtyivät kehittämään taloussivujaan ja yritykset viestintäänsä. Sekä taloustoimittajat että tiedottajat hankkivat lisäkoulutusta. Avoimuuden vaatimus kasvoi. Talousasioihin erikoistuneita tiedottajia yrityksiin tuli 1980-luvun loppupuolelta lähtien. 1990-luvulla taloustiedottamista ohjasi sijoittajaviestinnän kehitys, josta mallia ottivat muutkin kuin pörssiyhtiöt.

Lue lisää (PDF)

Osion kirjoittaja Sirkka-Liisa Roine on talousviestinnän asiantuntija, joka on toiminut Pörssisäätiön toimitusjohtajana yli kaksi vuosikymmentä (1988–2010) ja toimittanut lukuisia sijoittamiseen liittyviä julkaisuja ja oppaita. Aikaisemmin Roine on toiminut viestintätehtävissä Kansallis-Osake-Pankissa sekä Helsingin Sanomien taloustoimituksessa ja Kauppalehdessä.

Yhteiskuntavastuu ja kriisiviestintä

Kuohuntaa, kriisejä ja yhteiskuntavastuuta

Juuri itsenäistyneen Suomen teollisuus oli henkitoreissaan ensimmäisen maailmansodan ja oman sisällissotamme jäljiltä. Erityisesti vientiteollisuus oli menettänyt tuottoisat Venäjän markkinansa. Tehtaiden omistajien oli pakko kääntää katseensa länteen.

Lue lisää (PDF)

Osion kirjoittaja lehdistöneuvos Pekka Kivelä jäi eläkkeelle Metsäliitto-konsernin yhteiskuntasuhteiden johtajan paikalta. Kokemusta viestinnän näköalaja johtotehtävissä hänelle ehti kertyä 37 vuotta. Hän aloitti uransa G.A. Serlachius Oy:ssä. Metsäliitto-Yhtymän viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajaksi hänet nimitettiin 1995. Vuodesta 2005 Pekka Kivelä keskittyi yhteiskuntasuhteisiin. Kivelälle on kertynyt lukuisia luottamustehtäviä. Hän oli mm. Suomen Metsäsäätiön hallituksessa.

Kansainvälinen viestintä

Kenttänä koko maailma

Niihin aikoihin kun paavi Gregorius XV perusti ”Vatikaanin PR-toimiston”, Congregatio de propaganda fiden, olivat ratsu, rattaat ja purjelaivat ainoat viestinvälityksen apuvälineet. Maiden ja mantereiden välistä yhteydenpitoa kyllä oli, mutta dialogi oli viiveistä: sanoman kuljettamiseen kului viikkoja ja kuukausia. 1800-luvun teollinen vallankumous ja sitä välittömästi seurannut viestinnän vallankumous mullistivat maiden ja maanosien välisen yhteydenpidon. Globalisaation ensimmäinen aalto koettiin jo 1800-luvulla.

Lue lisää (PDF)

Osion kirjoittaja Jaakko Lehtonen on tietokirjailija ja Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnän emeritusprofessori. Lehtonen on myös toiminut Tampereen yliopiston yhteisö- ja keskinäisviestinnän dosenttina sekä Turun yliopiston kulttuurienvälisen viestinnän ja yhteisöviestinnän dosenttina. Nykyisin hän on Riian Turiba Business Schoolin viestinnän teorian professori.